Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne siis roolipelin pääosa, tarinat!

Kirjoitathan vähintään 7 lauseen tarinoita!

-autohittaa kohtuudella

-älä metapelaa

-älä teleporttaa

-kirjoita puhe "heittomerkkien" väliin.

-kirjoita ajatukset *tähtien* väliin.

Jos lopussa jotain tarinaan kuulumatonta sanottavana, laita se kahden //sulkumerkin perään

Tarinat  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Apila YP

11.04.2018 09:40
Lumihalla // Yöklaani

"Minä, Iskutassu, teen sinusta lopun." Suurikokoinen oppilas murisi. Kolli jänniti lihaksensa, ja valmistautui tappoiskuun."Hah! Typerys! Mitä sinä minun tappamisellani hyötyisit? Et mitään! Tuottaisit vain haittaa itsellesi!" Tuhahdin.
"Ja vaikka tappaisit minut? Mitä sitten! En jättäisi tehtävääni kesken silloinkaan!"
*Hän on ehkä vahva, mutta ei silti tiedä kaikkia liikkeitä.*
Kierähdin nopeasti pois Iskutassun alta niin, että hän menetti tasapainonsa väliaikaisesti. Syöksyin tätä päin ja lennätin tämän kumoon. (?)
"Harjoitellaan sitten näin." Murisin, ja liu'utin kynteni esiin.
Oppilas syöksyi uudelleen minua päin. Salamannopeasti sivalsin tämän kasvoja kynsilläni (?)
Oppilas ehti juuri ja juuri väistää, ja sai vain muutaman naarmun. (?)
Molemmat syöksyimme toisiamme kohti. Yllättäen juuri ennen kuin olisimme olleet kohdakkain, Iskutassu hyppäsikin sivuun ja raapaisi kasvojani kynsillään (?)
Veri purskahti kasvoilleni. Pysähdyin ja jäin huohottamaan. Otsaani oli tullut kolme syvää viiltoa. Iskutassu kääntyi ympäri ja silmäili minua. Hän varmaankin oletti, että hän ehti hetken katsella, koska olisin kivusta lamaantunut, sillä haavat olivat syviä (?)
Mutta minä en tuntenut tuota kipua. Syöksyin suoraan, tarrasin oppilasta kaulasta hampaillani, ja heitin tämän ilmaan. Sivalsin tätä kynsilläni. Raivo suorastaan pursusi sisimmästäni, antaen minulla voimaa. Oppilas mätkähti maahan kauempana minusta, ja jäi siihen hetkeksi makaamaan (?)

//anteeks jos autohittasin liikaa :c voi valittaa chatis jos oli liikaa, sen voi sit viel vaihtaa

Nimi: Tunnus

09.04.2018 12:09
Iskupentu,- tassu | Yöklaani

Iskupentu oli leikkimässä leikkitaistelua Kaunokaispennun kanssa, kun äkkiä kuului Kastetähden kokoontumiskutsu: "Tulkoon jokainen pimeässä hiipimään kykenevä tänne Puhujakannolle kuulemaan sanojani!" Sisarukset lopettivat leikkitaistelun ja harppoivat eturiviin.
"Nämä taitavat olla meidän nimitysmenomme!" Kaunokaispentu naukaisi silmät välkkyen. Iskupentu nyökkäsi ja käänsi katseensa kohti Kastetähteä.
"Nyt on tullut se aika, kun kahden pennun on aika päästä oppilaiksi", päällikkö maukui ja katsoi merkityksellisesti kahteen jo melko suureen, nuoreen kissaan. Iskupentu lähti ensimmäisenä liikkeelle Kaunokaispentu perässään. Jotkut yleisöstä henkäisivät, kun näkivät suuren pennun jykevät lihakset jotka tulivat selkeästi esiin turkin alta. Kollin sisko oli hänelle vastakohta. Kaunokaispentu oli siro ja solakka, mutta melkein yhtä iso kuin veljensä.
"Olette molemmat eläneet klaanissa kuusikuuta ja nyt on teidän aika saada oppilasnimenne. Kaunokaispentu sinut tunnetaan tästä päivästä lähtien Kaunokaistassuna, mestarisi olkoon Pörröpilvi." Tuore oppilas kosketti neniä mestarinsa kanssa. Kastetähti käänsi katseensa Iskupentuun.
"Tästä lähtien sinut tunnetaan Iskutassuna, mestarisi on...", päällikön katse pysähtyi johonki yleisöön, "Lumihalla." Iskutassu henkäisi terävästi, kun valkoinen, pienikokoinen kolli käveli ylväästi Iskutassun rinnalle. Lumihalla kosketti epänormaalin suurikokoistakollia otsalle. Tuoreen oppilaan piti puraista huultaan ettei oli huutanut päällikölle vastaväitteen mestaristaan.
"Koulutan sinut Yöklaanin hurjimmaksi soturiksi", pieni kolli lupasi oppilaalleen kylmästi, mutta kannustavasi. Sitten klaani puhkesi huutamaan vastanimitettyjen oppilaiden nimiä. Iskutassu ei kuitenkaan kuullut heitä vaan hän hengitti syvään piilottaakseen vihansa, joka täytti hänet hännänpäästä, nenään.

"Eikö olekkin mahtavaa? Saimme aivan mahtavat mestarit!" Kaunokaistassu hihkui, kun hänen veljensä näykki hiirtään sanomatta mitään.
"Tule, Iskutassu! Mennään harjoittelemaan taisteluliikkeitä", Lumihalla huusi leirin suuaukolta.
"Miksi ette kierrä ensin rajoja?" kaunis naaras kysyi hämmentyneenä.
"Koska 'Valkoinen valehtelija'", Iskutassu sylkäisi tämän nimen suustaan, "tahtoo, että harjoittelemme taisteluliikkeitä ja hänen sanansa on laki." Kaunokaistassu oli kummissaan veljensä sanoista. Pienenä hänhän oli melkein jopa palvonut Lumihallaa! Nyt hän näytti siltä, että olisi mielummin kaivanut päänsä maahan kun olisi mennyt uuden mestarinsa mukaan.
"Piristy nyt! Se saattaa olla kivaakin", Kaunokaistassu yritti, mutta Iskutassu pudisti synkästi päätään ja nousi jaloilleen.
"Syö sinä tämä loppuun", kolli lausahti ja ravasi pää alhaalla Lumihallan luo. Mestari katsoi häntä kylmästi, mutta nosti häntänsä pystyyn ja marssi ulos leiristä. Iskutassu seurasi närkästyneenä perässä ja pujahti lumiseen metsään. Häntä ei pätkääkään kiinnostanut metsän kauneus, olihan hän ennenkin kulkenut siellä. Kylmät auringon säteet ujuttautuivat lehtikaton läpi kulkijoiden turkeille.
"Iskutassu! Uskoin, että olisit nopeampi, mutta näemmä matelet kuin etana", Lumihalla tuhahti paheksuvasti valkoinen turkki sulautuen lumeen. Soturin tuore oppilas näki punaista, mutta tyytyi vain pistävään kommenttiin.
"Minä tulen niin kovaa kun tahdon", kolli murahti ja kiristi vaivattomasti tahtiaan. Kun kaksikko oli kulkenut vielä vähän matkaa eteenpäin Lumihalla pysähtyi.
"Tässä on hyvä paikka harjoitella taisteluliikkeitä", tämä naukaisi hyväksyvästi.
*Nyt on aikani*, Iskutassu ajatteli rauhallisin mielin.
*Tehdä hänestä loppu.* Valtava kolli hyökkäsi arvaamatta mestarinsa kimppuun kynnet paljaina.
"Iskutassu, mitä sinä-", Lumihalla huudahti, mutta hänen lauseensa jäi kesken, kun raskas oppilas rysähti hänen niskaansa. Synkän metsän harjoitukset olivat muokanneet Iskutassusta lihaksikkaan ja hyvin voimakkaan kollin, olihan hän myös kasvanut viime puolenkuun aikana paljon.
"Minä, Iskutassu, teen sinusta lopun", soturioppilas murisi ja oli valmis antamaan tappoiskun.

//Apsu? Laatu saattaa olla huonoo, kun oon kans rjottanu tän phonel :c

Nimi: Apila YP

03.04.2018 19:10
Variskuura // Huurreklaani

Turhatassu mätkähti kyljelleen huuruiseen maahan. Hän nousi siitä ylös, muttei katsonut minuun. Hän oli varmaankin häpeissään epäonnistumusesta? Heilautin häntäni toiselle puolelle. "Hmm...hieman harjoitusta, ja hyvä siitä tulee." Maukaisin. Turhatassu nosti päänsä ja katsoi minuun, kuin ihmettelisi sanojani (?)
"Ihan hyvin sinulla meni, ottaen huomioon, että näit liikkeen ensi kertaa." Maukaisin.
"Mutta mietipä nyt, mikä meni vikaan? Mitä sinun olisi pitänyt vielä tehdä, että olisit päässyt laskeutumaan jaloillesi?"

//Take?

Nimi: Takeshino

30.03.2018 16:37
Turhatassu, Huurreklaani

"Sinun vuorosi", mestarini sanoi näytettyään liikkeen ja nyökkäsin hänelle. Mietin, miten Variskuura oli liikkeen tehnyt, ja yritin hahmotella sen mielessäni, ennen kuin kyyristyin maata vasten. Loikkasin, niin kuin mestarinikin oli tehnyt, mutta loppu meni aivan erilailla. Yritin kiepahtaa, mutta samalla olisi pitänyt tehdä myös raapaisu, jonka muistin vasta viime hetkillä. Raapaisin myöhässä ja vahingossa alaspäin, menetin keskittymiseni ja lensin kuonolleni maahan.
"Ketunläjät!" kirosin, kun nousin ylös. Maailma pyöri ympärilläni hieman, mutta en antanut sen häiritä.
"Koitan uudestaan!" sihahdin, ennen kuin mestarini ehti sanoa mitään. En halunnut kuulla neuvoja, jotka eivät kuitenkaan auttaisi. Olin luonnostaan surkea taisteluliikkeissä. Tällä kertaa minulla meni muuten hyvin, mutta raapaistessani taivaalle en pystynyt hallitsemaan laskeutumistani, ja tipuin kyljelteni maahan. Nousin ylös ja katsoin maahan. Mestarini osasi kaiken niin hyvin. En kehdannut katsoa häntä. Olin varmasti toivoton kollin mielestä. Yrittäisin silti parhaani.

//Apsu?

Nimi: Apila YP

30.03.2018 16:19
Variskuura // Huurreklaani

Turhatassu tuli luokseni kysymään, lähtisimmekö harjoittelemaan. Hän huomautti myös tuoresaaliskasan tyhjyydestä.
"Tiedän, mutta harjoittelimme saalistamista koko eilispäivän. Tänään opetan sinulle uusia taisteluliikkeitä. Illalla lähdemme rajapartioon. " maukaisin katsoen oppilastani. "Tule." Viitoin hännälläni, ja lähdimme kohti harjoituspaikkaa.
Kun pääsimme sinne, astelin hieman kauemmas oppilaastani. "Opetan sinulle seuraavan liikkeen. Näytän tämän vain kerran, ja sitten alamme harjoittelemaan. Ole tarkkana."
Kyyristyin, ja jännitin kaikki lihakseni. Kuvittelin itseni tekemässä liikettä, ja kuvittelin itselleni nopeasti vastustajan. Loikkasin, kiepahdin ilmassa ympäri, ja raapaisin oikealla tassullani kohti taivasta. Laskeuduin siististi jaloilleni, ja käännyin oppilastani kohti.
"Sinun vuorosi."

//Takeshino? Ps voiko sua kutsuu vaan Takeks?

Nimi: Takeshino

30.03.2018 16:00
Turhatassu, Huurreklaani

Menin nappaamaan pientä kania tuoresaaliskasalla, kun huomasin emoni, Sulasiiven mulkoilevan minua leirin reunalta. Otin otuksen suuhuni ja astelin päättäväisesti naarasta kohti.
”Miksi katsot minua noin? Luulisi sinulla olevan muutakin tekemistä, kuin vain minun mulkoilemista!” Minä olin pentuna yrittänyt saada emoni hyväksynnän, mutta turhaan, joten nykyään en edes yrittänyt. Ainoa tavoitteeni hänen kohdalla oli saada painostava katse pois minusta välillä.
”Älä yritä, raato! Saan katsoa ketä tahansa, ja sinun kaameat korvasi ja takkuinen turkkisi ovat niin naurettavat, että kaikkihan tuijottavat sinua. Et sinä sentään ihan turha ole, Turhatassu, muilla on ainakin nauramisen aihetta”, Sulasiipi naukui ärsyttävän tyynenä. Nimeni kuulosti kiroukselta hänen suussaan. Minä vain sähähdin hänelle, ja lähdin oppilaidenpesän viereen nauttimaan ateriaani yksin. Olin klaanin hylkiö. Kaikki vain, koska olen erilainen. Olin luiseva, näytin raadolta, jolla oli oudot korvat, ja en haistanut mitään. Miltäköhän haistaminen tuntuisi? Aurinko lämmitti mukavasti turkkiani pitkästä aikaan. Lehtikato olisi kohta ohi. Hiirenkorva oli selvästi tulossa lähiaikoina, vaikka luntakin oli vielä maassa.
*Koskahan Kuiskepennusta tulee oppilas? En olisi enää ainoa sen jälkeen.* Kun olin saanut kanini syötyä, näin Variskuuran sukimissa itseään. En olisi toisaalta halunnut viettää aikaa harmaan mestarini kanssa, mutta en halunnut myöskään jäädä ainaiseksi oppilaaksi, joten matelin hänen luokseen väliinpitämättömästi.
”Menemmekö kohta harjoittelemaan jotain? Tuoresaaliskasa tarvitsisi selvästi jotain täytettä”, kysyin. Halusin juuri saalistamaan, koska olen hyvä siinä. Kaikki muut ovat sanoneet, että minun olisi hankala saalistaa ilman hajuaistia, mutta omasta mielestäni olen ihan hyvä siinä. En välttämättä löydä riistaa yhtä hyvin kuin muut, mutta nappaan sen paljon paremmin.
*Olenkohan haasteellinen opetettava hajuaistini takia?*

//Apsu?? Vähän sekalainen tarina :'3

Nimi: Potato YP

29.03.2018 14:51
Ruusulampi, Pakkasklaani

Tassuttelin leirissä vailla tekemistä. Katsahdin yrttivarastoa: Kissanminttu oli vähissä. Nappasin varastosta yhden purasruohonlehden. Veisin sen pentutarhaan.

''Ota tämä, se jouduttaa maidon tuloa.'' Maukaisin Siilikuonolle. '' Kiitos. '' Hän sanoi uupuneen näköisenä. En ymmärtänyt yhtä asiaa. Miten kukaan ei ollut sairastunut lehtikatona, mutta nyt kun Viherlehti oli alkamassa, oireet alkoivat jo näkyä. Kohautin vain olkani ja astelin ilmettäni väräyttämättä takaisin parantajan pesään.

Nimi: Apila YP

29.03.2018 14:45
Lumihalla, alias Valkoinen Valehtelija // Yöklaani

Olin juuri palaamassa aamun metsästyspartiosta. En ollut saanut muuta kiinni kuin laihan myyrän. Riistaonni ei ollut kovin hyvä muullakaan partiolla. Viherlehden aikaan Yöklaanin reviiri pursusi riistaa, mutta lehtikadon aikaan sitä oli todella niukasti.
Eikä ajatukseni olleet muutenkaan mukana saalistuksessa. Olin koko yön ja aamun miettinyt, miten saisin Valkotähden surmattua, ja mitä hänelle sanoisin.
Sain sen kunnian Tulilinnulta. Mutta silti minua epäilytti Tulilinnun aikeet. Miksi päälliköt näkivät silloin sen palavan linnun taivaalla? Oliko se kenties sittenkin varoitus Tähtiklaanilta?
Vein laihan myyrän tuoresaaliskasaan. Siellä ei ollut paljoakaan mitään. *Typerä Kastetähti! Miksei hän ole valloittanut lisää alueita Yöklaanille? Emme näkisi nälkää!*
*No...pian kun hallitsemme kaikkea, kaikki on paremmin.*
Sitten kuului Kastetähden kutsu:
"Tulkoon jokainen pimeässä hiipimään kykenevä Puhujankannolle kuulemaan sanojani!"
Menin aukiolle. Katsoin kun muutkin kissat saapuivat.
"Nyt on tullut se aika, kun kahden pennun on aika päästä oppilaiksi." Tämä maukui ja katsoi Iskupentuun ja Kaunokaispentuun.

((Tästä välistä voi Tunnus roolata. Iskulla on siis tarpeeksi kp:ita ja ajattelin että Kaunokaisesta voisi tulla samalla? Iskupentu saa mestarikseen Valkohallan ja Kaunokaispentu Pörröpilven))

Kosketin kuonollani Iskutassun otsaa.
"Koulutan sinut Yöklaanin hurjimmaksi soturiksi." Lupasin tälle kylmästi, mutta kannustavasti.

//Tunnus?

Nimi: Minttuli

27.03.2018 10:39
Perhostassu // Huurreklaani

Tein parantajien töitä leirissä. Pidin hetken tauon. Mestarini oli hakemassa yrttejä. Huokaisin.
Vilkaisin leirin toiselle puolelle. Siellä siskoni Tikkasydän kehräsi ja puski Mustaunea (mustauni, itse keksimäni npc) sitten Mustauni nuolaisi tämän poskea.
*Heistä tulee varmaan kumppaneita.* ajattelin. Huokaisin. Mustauni oli minustakin todella komea, mutta hän piti sisarestani, ja olin parantaja. Siinä oli valintani huono puoli. Katsoin miten sisareni lähti metsästyspartioon. Hänellä oli kaikki. Isä rakasti häntä, hänellä oli pian kumppani, ja hänellä oli jo soturinimi....hän oli minulle rakas, mutta silti kadehdin häntä.
Keskityin taas omiin puuhiini. Sitten huomasin, että Mustauni oli parantajan pesän suulla. Käännyin katsomaan häntä, ja punastuin. *Mestarini ei ole nyt täällä....*
"Hei. Onko jotain asiaa?" Kysyin tältä. Mustauni hymyili hurmaavasti ja käveli ihan lähelle minua.
"Tulin kertomaan, että olet oikeasti paljon kauniimpi kuin Tikkasydän." Tämä maukui.
"Vai niin " yritin sanoa pysyen viileänä.
"Harmi että valitsit parantajan tien, Perhostassu. Silloin minulla ei olisi Tikkasydäntä, ja meillä olisi varmasti jo pentuja." Tämä maukui harmissaan.
"Mitä? Tunnetko oikeasti noin?" Kysyin ihmeissäni. Kolli nyökkäsi. Puskin tätä.
"Olen pitkään ollut ihastunut sinuun.!" Maukaisin. "Miksi valitsin olla parantaja???"
Mustauni nuolaisi kuonoani. *Mutta ei...en voi tehdä näin..* ajattelin surullisena.
Suutelimme hetken. Sitten hän kääntyi lähteäkseen. "Voit vielä valita, ollakko parantaja vai ei. Ja jos kerrot tästä Tikkasydämelle, tämä on ohi. Ja jos kerrot muille, olet pulassa." Tämä totesi. Nyökkäsin.

Nimi: Marzima

11.03.2018 07:10
Tiukupentu {Pakkasklaani}

Olin niin surullinen emoni ja Tiikeripennun kuolemasta. Mutta he olisivat kuolleet silti. Mutta erittäin vihainen olin Tinjamitassulle. Menin etsimään häntä. Isäni tuli esiin partiosta. Menin hänen luo.
"Missä Tinjamitassu on?" kysyin.
"Ei hajuakaan?" isäni Rimakuu vastasi.
"Njääh", sanoin surullisena.
Sitten Rimakuu sanoi.
"Hän on varmaan pesässään".
Nyökkäsin iloisena, ja lähdin. Saavuin oppilaiden pesään, ja isäni oli oikeassa.
"Mitä sinä täällä teet!" huusi Tinjamitassu vihaisesti.
"Mene leikkimään pentujen kanssa", ilkkui Tinjamitassun ystävä.
"Et ole oppilas", Tinjamitassu sanoi, ja otti hampaat esiin. Lähdin. Kosto Tinjamitassun ilkeistä sanoista ei onnistunut. Huokaisin.

Nimi: Tunnus

20.02.2018 11:27
Iskupentu | Yöklaani

Yökaste erotti heidät toisistaan samalla huutaen käskysanoja. Ikupentu irtautui Lumihallasta ja huitaisi Yökastetta nopeasti ärtyneenä kuonoon.
*Tuo naaras ei sitten tajua mistään mitään!* kolli ajatteli vihaisesti ja otti muutamia askelmia taaksepäin poistuen rinki muodostelmasta. Sitten Yökaste vihdoin kertoi mikä on Tuisketähden heikkous. Sitten Lumihalla ja se tyhmä pakkasklaanilainen naaras alkoivat kinata pentumaisesti.
"Minusta tuntuu, että Iskupentu, Harmaasiipi ja minä olemme ainoat jotka otamme tämän tosissamme! Te muut voisitte vain häipyä. Me olemme Synkän metsän oikeat valitut!" Lumihalla ärähti suoraan Yökasteen naamalle. Iskupentu röyhisti vähän valkoista rintaansa, kun hänen nimensä mainittiin. Siitähän sitten se typerä musta kissa alkoi kertoa menneisyydestään.
"Ja vielä mitä?! Olen repinyt päällikön vatsan auki!" Iskupentua ei enää kiinnostanut, häntä teki mieli lähteä.
*Tämähän on tyhmin kokoontuminen ikinä! Voisin itse saavuttaa paljon enemmän, ilman näitten tyhmyreiden 'apua'!* epänormaalin suurikokoinen pentu ajatteli synkästi. Hänen silmissään kiilsi pelottomuus ja niiden katse oli nyt tyhjä, aivan kuin kuolleella. Kukaan ei enää kiinittänyt kolliin huomiota vaan kuuntelivat tarkasti kahden kissan sanan vääntöä. Iskupentu huomasi, että jotkut kavahtivat lopussa, kun Yökaste lopetti, jopa muka kova Harmaasiipi.
*Ja hän muka kova? Pelkkä pehmo lihaskimppu, minä olen se kissa joka on oikeasti Synkän metsän valittu, nämä muut ovat pehmoja! Itse Synkkä metsä kouluttaa minua, enkä tarvitse näistä kissoista ketään rinnalleni, pärjään itsekkin varsin hyvin!* pentu ajatteli kiivaasti ja hän pusersi kyntensä maahan. Sitten äkkiä Harmaasiipi kannatti 'Valkoista valehteliaa'. Iskupentu nosti päätään ja katsoi kissoja, jotka myöntäilivät toistensa perään.
*Hehhän ovat pehmoja! Heillä pitäisi olla omat mielipiteet, mutta nuo surkimukset alistuvat, muka koville kissoille!* Iskupennun viha kiehahti hänen rinnassaan, mutta hän piilotti sen kaiken kylmän katseensa alle. Hän ei myöntäisi mitään! Äkkiä hän tajusi, että hänet oli unohdettu. Nämä kissathan seurasivat vain Lumihallaa!
"Valkoisen valehtelian joukko? Se olisi kelvollinen nimi meille. Ja kannatan Lumihallaa", Yökaste maukui Iskupennun tajuntaan. Pennun silmissä välähti silkka viha, mutta kukaan ei huomannut sitä.
*Valkoisen valehtelian joukko?! Antavatko nuo kissat johtaa itseään?! Hehän ovat tyhmempiä kuin hiiret!* Kaikki alkoivat Iskupennun edessä myöntäilä, että 'Valkoisen valehtelian joukko' olisi hyvä ehdotus. Iskupennun viha yltyi ja hän vain pystyi vaivoin hillitsemään itsensä. Häntä oli vain pidetty pelottava, koska hän puhui näille kissoile järkeä! Nyt nuo kaikki maan matoset kuuntelivat muka 'suurta' Lumihallaa, joka oli vain tappanut muutamia mitättömiä kissoja! Kyllä hänkin siihen pystyisi, jos olisi soturi! *Ei vaan oppilas...* tämä asia leikkasi hänen tajuntansa, kun hän tajusi asian. Pennun kasvoille levisi virnistys, mutta hän kätkisen. Äkkiä hänen nenäänsä leijaili mädän veren haju. Kolli nosti päätään ja katsoi Puhujakivelle. Siellähän oli Tulilintu! Iskupentu katseli tiiviisti naarasta, jonka oli jo tavannut, mutta jotkut alkoivat sähistä ja jotkut kyyristyivät, kun kaunis naaraskissa loikkasi maahan. Iskupentu sulki korvansa kaikkien puheelta ja hän kääntyi katsomaan pimeää taivasta. *Mikset kertonut minulle, Tulilintu? Mikset kertonut, että olet valinnut nämä surkimukset? Mikset edes kertonut minulle, että tulet vierailulle?* Iskupentu ajatteli. Sitten hän laski päätään ja katsoi suuria valkoisia käpäliään.
"En voinut olla kuulematta keskusteluanne. Olisin puuttunut kaikkeen jo aikaisemmin, mutta halusin nähdä koko esityksen. Pääsitte yhteisymmärrykseen, juuri oikeaan valintaan, Valkoisen Valehtelijan joukkioon", Tulilintu sanoi. Iskupentu kuuli tämän, koska hänen mielessä 'Valkoinen valehtelija' särähti kummasti ja hänen mieleensä palautui se, että hänet oli taas jätetty syrjään, koska oli pentu! Sitten Tulilintu kertoi, että he vielä tapaisivat.
*Minun on pakko, minä elän vain itseni vuoksi, itseni kunnian, minä aijon esittää, että olen kuulevainen Lumihallalle. Mutta varo vain, liittolainen voi osoittautua viholliseksi...* Iskupentu mietti suunnitelmaa jo.
"Ihan tiedoksi, ensimmäinen kohteemme on Valkotähti. Hän on Valkoisen Valehtelijan kohde", Tulilinnun viettelevä ääni kajahti taas pennun ajatuksien keskelle.
*Mitä?! Minähän olen samassa klaanissa kuin Lumihalla! Miksen minä saa tappaa häntä?!* Iskupennun viha kiehahti pahemman kerran ja hänen silmänsä kaventuivat aivan viiruiksi. Kollin kynnet pureutuivat syvälle maahan ja hänen vatsaansa levisi vihan aallot. Iskupentu tajusi, että voisi paljastaa jotain itsestään, joten hän veti kyntensa sisälle ja muutti kasvoilleen perus ilmeensä, kylmän ja tyhjän katseen. Tulilintu sanoi vielä, että he saisivat lähteä. Sitten Yökaste sanoi, että voimme lähteä. Sulkapentu jo kipitti ylös kokoontumisnotkosta ja Yökaste ja Lumihalla sanoivat 'pelkuri'. Tulilintu ei ollut vielä lähtenyt. Iskupentu kohtasi Synkän metsän kissan katseen ja katsoi häntä vihaisesti. Hän viestitti katseellaan, että: "Puhumme tästä vielä." Naaras ymmärsi sen ja nyökkäsi melkein huomaamattomasti. Pentu käänsi selkänsä tälle ja lähti harppomaan kohti Yöklaanin leiriä. Hänen ajatuksensa laukkasivat, kun hän kiisi puiden väleistä. Niiden pitkät varjot lankesivat aavemaisesti kuun valossa metsämaalle. Iskupentu kiihdytti entisestään ja juoksi jo huumaavaa vauhtia Yöklaanin leiriä kohti. Hänen hengityksensä oli kuitenkin yhä tasainen, eikä hän ollut edes hengästynyt, kun jarrutti äkisti Yöklaanin leirin suuaukon eteen. Hän pujahti mahdollisimman nopeasti sisään, ettei vahdissa oleva kissa huomaisi häntä. Pentu ravasi pentutarhaa kohti ja pujahti sitten sisään. Pimeys imaisi hänet ja hän suunnisti siskonsa hajun perusteella makuusijalleen. Hän käpertyi siihen ja haki lohtua siskonsa lämmöstä.
*Onneksi minulla on sinut, Kaunokaispentu. Siskokultani...* Tähän ajatukseen hän nukahti, näkemättä mitään unia.

"Herätys, unikeko!" huuto leikkasi Iskupennun alitajuntaan ja hän avasi rähmäiset silmänsä. Hänen edessään seisoi hoikilla jaloillaan Kaunokaispentu. Iskupentu nousi kömpelösti seisomaan ja ravisti unet turkistaan. Hän räpytteli silmiään heikossa valossa, mikä tunki pentutarhan katon läpi.
"Olet jo nukkunut melkein aurinkohuippuun asti!" naaraspentu naukaisi ja tökkäsi lavallaan veljensä lapaa. Iskupentu väläytti tälle lämpimän hymyn.
"Noh, jos olen nukkunut niin pitkään, mennään sitten leikkimään!" hän naukaisi ja ravasi ulos pentutarhasta kirpeään ilmaan.
"Mennäänkö kysymään Lumihallalta, että voisiko hän opettaa meille taisteluliikkeitä? Hän on tuolla syömässä", Kaunokaispentu naukui ja heilautti häntäänsä kohti vitivalkoista karvamyttyä, joka oli kyyristynyt syömään hiirtä. Iskupentu jäykistyi ja hänen näkökenttänsä kaventui. Hän pudisti päätään ja katsoi tyynesti Kaunokaispentua, kätkien vihansa.
"Miksemme voisi, vaikka leikkiä taistelua Pakkasklaania vastaan?" pentu ehdotti sisarelleen. Kaunokaispentu katsoi häntä hetken epäileväisesti, mutta nyökkäsi siniset silmät välkkyen.
"Minä olen Kaunokaistähti! Yöklaanin hurja soturi!" Kaunokaispentu vinkaisi ja heittäyti veljeään vasten.
"Sitten minä olen likainen pakkasklaanilainen soturi, joka yrittää vallata Yöklaanin reviirin!" Iskupentu naukui leikkisästi ja kellahti kumoon Kaunokaispennun hyökkäyksestä.
"Et todellakaan saa Yöklaanin reviiriä, senkin hiirenaivoinen pakkasklaanin soturi!" Kaunokaispentu kikatti ja läimäisi Iskupentua poskelle. Iskupentukin kehräsi ja kamppasi hyväntuulisena siskonsa.
"Yöklaani, hyökkäykseen!" kimakka vinkaisu kantautui leirin toisesta päästä ja kaksi karvamyttyä kiisivät kohti vanhempia pentuja. Koivupentu ja Pisarapentu iskeytyivät kiinni Iskupennun kylkeen ja kolli murahti vihaisena. Hän työnsi Kaunokaispennun luotaan, joka yritti hyökätä ja alkoi potkia takajaloillaan ilmaa. Kahden pikkupennun kynnet ppureutuivat hänen lihaansa, mutta hän puri hammasta ja alkoi pyöriä vinhasti ympyrää. Kaksi pentua kiljuivat riemuissaan. Iskupentu murisi hiljaa ja lopetti pyörimisen. Kaunokaispentu tuli hänen rinnalleen ja otti Pisarapentua niskanahasta kiinni ja laski maahan. Kaunokaispentu katsoi veljeään merkitsevästi ja Iskupentu lopetti murisemisen. Kollin sisko otti vielä Koivupennun maahan sisarensa viereen.
"Se oli kivaa!" pennut hihkuivat päät pyörällä. Iskupentu katsoi pentuja tiukasti ja kääntyi Kaunokaispennun suuntaan.
"Kiitos, kun otit nuo riiviöt irti minusta", hän huokaisi helpottuneena. Kaunokaispentu nyökkäsi hänelle ilmeettömänä.
"Leikitään lisää, leikitään lisää!" Koivupentu hihkui. Iskupentu huokaisi, mutta nyökkäsi pienemmille pennuille.
"Sinä olet kettu ja me olemme Yöklaanin hurjia sotureita!" Koivupentu hihkui ja heittäytyi Iskupentua kohti. Pisarapentu taas hyökkäsi kohti Kaunokaispennun valkoista turkkia. Iskupentu väisti rivakasti ennen, kun Koivupentu ehtisi taas takertua hänen sinertävän tummanharmaaseen turkkiinsa. Koivupentu tömähti maahan, siihen kohtaan missä Iskupentu oli ollut vähän aikaa sitten. Suurempi pentu hyökkäsi kohti Koivupentu ja läimäisi tätä valkoisella käpälällään poskelle, kynnet tietysti piilossa. Koivupentu hoiperteli iskun voimasta taaemmas, sillä hetkellä Iskupentu vilkaisi miten Kaunokaispennulla meni. Kaunokaispentu potkaisi takatassuillaan Pisarapennun päältään ja nousi tomuisena ylös. Isommat pennut vaihtoivat katseita ja kääntyivät kohti kahta muuta pienempää pentua, jotka seisoivat kyyryssä vierekkäin.
"Te voititte", Pisarapentu mutisi. Koivupentu nyökkäsi.
*He luovuttavat aina liian helposti*, Iskupentu ajatteli. Sitten hän tunsi turkissaan katseen ja hän kääntyi ja näki Lumihallan tuijottavan itseään. Kolli nyökkäsi hyväksyvästi, mutta se ei Iskupentua lämmittänyt vaan se kylmäsi hänen rintansa. Tuo kissa olisi tahtonut määrätä häntä, mutta se ei onnistuisi.
"Iskupentu?" Kaunokaispentu kysyi ja katsoi Lumihallaan päin. Epänormaalin suurikokoinen kolli käänsi katseensa siskonsa sinisiin silmiin.
"Hän on vain ärsyttävä", hän mutisi siskolleen. Kaunokaispentu ymmärsi, vaikka ei näyttänyt elettäkään siihen suuntaan, mutta kahden sisaruksen välillä oli vahva side, jolla molemmat ymmärsivät toisiaan. Pisarapentu ja Koivupentu olivat lähteneet emonsa luokse, joka makasi auringon lämmittämässä paikassa.
"Jos menisimme syömään?" Kaunokaispentu ehdotti ja töytäisi veljeään. Iskupentu nyökkäsi ja he tassuttelivat tuoresaaliskasalle, jossa oli orava. He valitsivat sen ja kantoivat sen yhdessä pentutarhan edustalle. He jakoivat sen puoliksi ja molemmat alkoivat syömään osiaan nälkäisinä.
"Kaunokaispentu, tiedätkö sinä sen tunteen, kun olet pentu ja sinua väheksytään?" Iskupentu naukaisi ja katsoi siskonsa kauniisiin, sinisiin silmiin. Kaunokaispennun häntä laskeutui kollin lavoille ja hänen kasvoillaan sädehti lämmin hymy.
"Tietysti... Vaikka olisimme sisäisesti vahvempia kuin soturit, meitä pidetään sen takia alhaisimpina, koska me olemme pentuja. Ja pennut ovat muka 'kokemattomampia' kuin soturit", Kaunokaispentu naukui ystävällisesti, mutta hänen äänessään kuului myös pienenmoinen viha.
*Sisko ymmärtää!* Iskupentu riemuitsi. Kaunokaispentu käänsi katseensa pois Iskupennun jäänsinisistä silmistä ja katsoi tyhjästi eteensä kuin mitään näkemättä.
"Meitä pidetään alhaisina, koska nimessämme on -pentu", Kaunokaispentu jatkoi murisemalla ja naaraan katse terävöityi. Iskupentu nojautui Kaunokaispennun kehoa vasten ja hän nuolaisi rauhoittavasti siskonsa poskea.
"Meistä tulee kuitenkin nopeasti sotureita, eikä meitä sen jälkeen pidetä alhaisina", hän rauhoitteli. Kaunokaispennun viha laantui ja hän katsoi taas veljensä kasvoja.
"Niin, olet oikeassa", valkea naaras mutisi ja alkoi taas syömään oravan puolikasta. Iskupentukin jatkoi, mutta tällä kertaa hän oli jakanut tuskansa sisarensa kanssa ja nyt hän tunsi itsensä keveämpänä. Kaksikko söi oravan loppuun ja sen jälkeen he nuolivat huuliaan.
"Mentäisiinkö hippaa?" Iskupentu kysyi verrytellen jalkojaan. Kaunokaispentu nousi ja nyökkäsi.
"Sinä olet se!" hän hihkaisi ja syöksähti eteenpäin. Iskupentu lähti perään ja hänen käpäliensä tömähdykset maahan rauhoittivat häntä kummasti, joka käpälän askel vei hänen tuskaansa pois ja kohta Valkoisen valehtelian joukkio oli vain kaukainen muisto. Hän saavutti siskoaan joka harppaukselta ja kohta hän oli siskonsa rinnalla. Sisarukset katsoivat toisiaan lämpimästi ja molemmat kehräsivät, kun auringon heikot, lämpimät säteet pyyhkivät heidän turkkejaan.

//Tällänen tarina pitkästä aikaa, Apsu saa jatkaa halutessaan ^^

Nimi: Marzima

20.02.2018 10:40
Kaurisrinta, Kuuklaani

Valkotähti, hän on klaanini päällikkö. Keräisin hänestä tietoja. "Oletko varma?" kysyin Tulilinnulta. Hän nyökkäsi. "Kaipa sitten pitää", sanoin itsekseni. Valkoinen Valehtelija, on valmis.

Yrittäisin olla vaiti. Se olisi vaikeaa, mutta en voi pettää muita. He tappaisivat minut. Toisinaan minulla oli hauskaa. "Olen valmis!"

Nimi: Potato YP

19.02.2018 13:36
Yökaste, Pakkasklaani

"Ei. Ja Valkotähti on oikein hyvä kohde. Hän ei ota päällikön hommia tosissaan, mutta eihän kukaan heistä ota. Ja muutenkin hän on ihan lääpällään Kuutamosydämeen, ainakin minun tietojeni mukaan. Vai?" Naukaisin. Lumihalla nyökkäsi. "Voimme varmaan sitten lähteä." Naukaisin. Sulkapentu kipitti pois aukiolta heti kuulleessaan naukaisuni. "Pelkuri." "Pelkuri". Kuului kaksi ääntä, minun ja Lumihallan suista.




//The tönkkö. Apsu?

///Ja the lyhyt.

////Lol

/////En osaa.. Xdd

Nimi: Apila YP

19.02.2018 13:29
Lumihalla, Valkoinen Valehtelija // Yöklaani

Olin tyytyväinen siitä, miten kissat kannattivat minua.
"Mainiota. Pian aloitamme." Maukaisin. Vilkaisin kuuta. Kuunhuippu oli ollut jo vähän aikaa sitten. Oliko tarkoituksemme vain tavata täällä? Kyllä me yhdessä saisimme jo paljon aikaan, mutta kumminkin tarvitsisimme lisävoimia, jos aiomme vallata kaikki klaanit. Silloin haistoin mädän ja veren hajun. Me kaikki käännyimme katsomaan Puhujankivelle. Sinne oli ilmestynyt pieni valko-oranssi-kirjava naaras. Kuinka kauan hän on ollut siellä?
"Kuka sinä olet?" Sihahdin tälle.
"Voi, olen Tulilintu. Mukavaa kun kysyit." Naaras maukui pelottavan lempeästi ja hymyili ilkeästi. Hän loikkasi yhdellä pitkällä loikalla luoksemme.
"Tulilintu? Mieleeni tulee siitä se palava lintu, jonka jotkin kissat näkivät kokoontumisyönä." Maukaisin kummastuneena. Jännitin lihaksiani, ja olin varuillani. En luottanut tuohon kissaan.
"Voi kyllä. Minä sen tein. Olen Tulilintu, Synkän Metsän kissa." Tämä maukui hymyillen ja katsoi kaikkiin kissoihin joukossamme.
"En voinut olla kuulematta keskusteluanne. Olisin puuttunut kaikkeen jo aikaisemmin, mutta halusin nähdä koko esityksen. Pääsitte yhteisymmärrykseen, juuri oikeaan valintaan, Valkoisen Valehtelijan joukkioon." Tämä maukui. Tämän ääni oli kaunis naaraskissan ääni, mutta tämän äänestä pystyi kuulemaan silti sen lempeyden joukossa kylmyyden.
"Minä kutsuin teidät yhteen. Minä sain tämän kaiken aikaan." Tämä kertoi. Harmaasiipi katsoi tähän. Hän ei ollut yhtä varuillaan kuin minä, joskin hän piti kynsiään ulkona. Minäkin rentoutin lihaksiani hieman.
"Tässä teille ohjeet. Palaatte kohta takaisin leireihinne, elätte normaalia elämää hetken aikaa. Mutta te keräätte tietoa päälliköistä minulle."
"Annan teille unen milloin kokoontua taas. Sen jälkeen, jäätte ryhmänä minun kertomaani paikkaan majailemaan, kunnes annan taas käskyn. Tapamme yhden päällikön kerrallaan. Kun kaikki on hoidettu, yhdistämme klaanit, ja te olette johdossa." Tämä selitti. Tulilintu käveli ohitseni ja silitti turkkiani hännällään. Tuhahdin hiljaa.
"Ihan tiedoksi, ensimmäinen kohteemme on Valkotähti. Hän on Valkoisen Valehtelijan kohde."
"Nyt teidän on aika lähteä. Onko enää mitään kysyttävää?" Naaras kysyi hymyillen muilta.

//Potato vaikka?

Nimi: Potato YP

19.02.2018 13:15
Yökaste, Pakkasklaani

"Kyllä minäkin hänet HALUSIN tappaa... Tai ehkä tein sen vain vihasta.." Mutisin. Sitten huomasin, että Harmaasiipi katsoi minua kummasti. Käänsin katseeni odottavaan Lumihallaan. "Valkoisen Valehtelijan joukko? Se olisi kelvollinen nimi meille. Ja kannatan Lumihallaa." Maukaisin rauhallisesti. "Minä myös.." Sulkapentu vinkui katsoen minua pelokkaasti. "Valkoisen Valehtelijan joukko? Hyvä idea." Harmaasiipi maukui.

//Lyhyt&tönkkö mut Apsu?

Nimi: Apila YP

19.02.2018 13:06
Harmaasiipi // Aurinkoklaani

Lumihallan puhe vakuutti minut kunnolla. Minusta hän olisi se, jota seuraisin hamaan kuolemaan asti. Muut olivat vielä hiljaa, joten päätin tehdä aloituksen.
"Minä kannatan Valkoista Valehtelijaa, Lumihallaa." Toteisin. Kulkukissat ja luopio sanoivat sen jälkeen myös kannattavansa Lumihallaa. Vilkaisin Yökasteeseen. En ollenkaan tiennyt, mitä hän sanoisi.
Katsoin naarasta hetken. Hän oli minusta oikein kaunis. Hänen silmänsä kiilsivät yön pimeydessä kauniisti tumman turkin joukosta. Käänsin katseeni muihin.
"Entä te muut?" Kysyin heiltä.

//Potato vaikka?

Nimi: Apila YP

19.02.2018 13:00
Lumihalla, alias Valkoinen Valehtelija //Yöklaani

Yökaste sähisi minulle päin naamaa, ja kertoi hirmuteostaan. Muut kissat kavahtivat hieman, myös Harmaasiipi. Sulkapentu vingahti säikähtäneenä, ja painautui Harmaasiiven turkkiin kiinni.
"Melko vaikuttavaa?" Harmaasiipi totesi hiljaa hieman kysyvästi katsoen minuun. Yökaste tuijotti minua raivoissaan, olettaen minunkin säikähtävän.
Ei. Minä tuijotin tätä ilmekään värähtämättä paikallani. Silmäni kapenivat ohuiksi viiruiksi, ja tuijotin tätä kylmästi. Yökaste hämmästyi, ja hermostui hiukan, ja astui hieman taaksepäin.
"Siinä se on. Te annatte vihan hallita itseänne. Teette kaiken vihasta, kateudesta ja kostonhimosta." Maukaisin rauhallisesti, ja annoin katseeni kiertää kaikissa kissoissa. Harmaasiipi käänsi katseensa tassuihinsa, hieman häveten itseään.
"Minä teen tekoni halusta. HALUSTA TAPPAA JA VAHINGOITTAA MUITA." Mau'uin painaen kynteni maahan.
"Ymmärrättekö?"
Harmaasiipi nyökkäsi, samoin kuten moni muu kissa.
"Minä en tunne pelkoa, eikä kipu voi minua estää."
"Mutta nyt kun vihdoin uskalsit kertoa mihin sinusta on, Yökaste, ymmärrän, että pystyt muuhunkin kuin valittamiseen." Totesin tälle. Hän näytti hieman helpottuneelta, etten enää aliarvioinut häntä liikaa.
"Jos aiomme saada metsän valloitettua, meidän ei tule enää taistella toisiamme vastaan. Meidän on valittava yksi johtaja joukostamme. " totesin.

//jatkan heti Harmaasiivellä.

Nimi: Potato YP

19.02.2018 12:36
Yökaste, Pakkasklaani

"Ja vielä mitä!? Olen repinyt PÄÄLLIKÖN vatsan auki! Olen tappanut päällikön! Oletko itse tehnyt niin?" Sihisin Lumihallalle päin naamaa. "Menneisyyteni on synkempi kuin KENENKÄÄN teistä!!!!" Kailotin kovaan ääneen. (Joo sen menneisyys on niin synkkä, että edes sen hakessa ei lue Xd) Lumihalla katsoi minua viileästi, mutta arvelin, että tämän mieleen pulpahti kokoajan lisää ajatuksia. "Voin vaikka kertoa!" Murahdin. "No, kerro sitten..." Lumihalla tuhahti. "Selvä. Kaikki alkoi siitä, kun olin pentu. Raitatähti, silloin vielä Raitapentu, oli syntynyt kuun ennen minua. Hän ylpeili aina olevansa parempi kuin muut, ja muutenkin hän oli ärsyttävä." "Hän pääsi kuun ennen minua oppilaaksi, ja silloin hän vasta kerskailikin: 'Katsos, pieni Yöpentu haluaa oppia kaiken mitä minä jo osaan. Mutt hänhän on vasta pieni pentu! Ei hän mitään opi.' " "Niin hän aina sanoi minulle. Kului jonkin aikaa, kun olin vielä oppilas. Raitatassu sai silloin soturinimensä, Raitaturkin. Hän sai HETI oppilaan. Ja kun sitten olin ollut muutaman kuun soturi, pääsi hän päälliköksi. Ja silloin minä vasta raivostuin." Selitin. "Hän lupasi antaa minulle oppilaan heti kun Hunajapentu olisi tarpeeksi vanha. Mutta ei! Hän antoi Hunajapennun Tuisketähdelle, silloiselle Tuisketuulelle." "Ja SILLOIN, kun hänellä oli 7 henkeä jäljellä, lähdin hänen peräänsä kävelylle. Hän ei huomannut minua."
"Hyppäsin hänen päälleen. Purin häntä kaulaan niin kovaa kuin pystyin. Tunsin jo hampaani, ne koskettivat toisiaan." Mau'uin uhkaavasti. Sulkapentu kavahti taaksepäin. "Hän tunnisti tuoksuni. Ja arvatkaa mitä hän sanoi? 'Armoa, Yökaste! Armoa!' " "Silloin hän menetti kaikki henkensä. Kaikki loput seitsemän." Lopetin. "Jos joku teistä on yltänyt tuohon, päällikön tappamiseen, niin saa tuta sen tuntemuksen minkä Raitatähti koki!" Julistin.



//Apsu????


Nimi: Jezkebel

18.02.2018 15:56
Kostotassu~Kuuklaani

Raavin hellästi sammalta kivestä minkä olin löytänyt vähän matkan päästä hiirensapen luota. Kun olin omasta mielestäni saanut tarpeeksi sammalta kerättyä, painoin ne kasaan ja lähdin kuljettamaan sammalmöykkyä kohti hiirensapen sijaintia. Kun pääsin hiirensapen luokse avasin sammalmöykyn ja aloin varovasti kauhomaan sappea sammaleeseen. Se oli haastavaa ja aika inhottavaa touhua, hiirensappi haisi todella pahalle ja jäi kiinni joka ikiseen karvaan, eikä meinannut irrota tassusta ollenkaan. Irvistelin sapen hajulle ja yritin hoitaa tehtävän mahdollisimman nopeasti pois alta. Hetken päästä ryntäsin parin ketunmitan päähän sappisammalpallosta ja päästin kovan yskänpuuskan suustani.
"En enää ikinä halua tehdä tätä!" naukaisin itsekseni ja huokaisin syvään. Tulisin tekemään tätä vielä monta kertaa elämäni aikana. Asian ajatteleminen sai kylmät väreet kulkemaan pitkin ihoani ja ravistin nopeasti itseäni.
"Nyt pitäisi päästä takaisin leiriin...", mumisin itsekseni ja kävelin takaisin hiirensapen luo, ja varovasti nostin sammalpallon suuhuni. Imelä haju täytti nenäni ja olin tuntevinani sapen valuvan suuhuni. Meinasin pudottaa pallon ja ruveta kakomaan, mutta sain jotenkin hillittyä itseni ja lähdin nopein askelin kohti leiriä.

Päästyäni leiriin, juoksin aukion halki suoraan parantajan pesään. Ja melkein törmäsin Valkotähteen. Ehdin pysäyttämään vauhtini juuri ajoissa ja jäin hämmentyneen näköisenä katsomaan klaanimme kolmea johtokissaa. Tapasin vuoron perään kaikkien hämmentyneet ja hömistyneet ilmeet. Marjajuova kuitenkin keskeytti hiljaisuuden:
"Ah, Kostotassu. Veisitkö hiirensapen yrttikasaan? Mene sitten pesemään tassusi ja käy syömässä jotakin. Tulen sitten ilmoittamaan, kun opetuksesi jatkuu", parantaja naukaisi ja siirtyi sen verran, että pääsisin hänen takanaan olevalle yrttikasalle. Vielä kunnolla ymmärtämättä tilannetta kipitin yrttikasalle ja pudotin sammalmöykyn sen viereen. Sitten poistuin pesästä päällikön ja Kuutamosydämen katseiden saattelemana. Mistä he oikein olivat keskustelleet siellä? Havahduin ajatuksistani, kun tunsin jonkun nojautuvan minuun. Käänsin hämmentyneenä päätäni ja kohtasin Hahtuvatassun silmät.
"Kostotassu viimeinkin tulit takaisin! Olen odottanut varmaan ikuisuuden sinua!" oppilas kehräsi iloisena.
"Anteeksi, että kesti", maukaisin lempeästi takaisin.

Nimi: Sydän

08.02.2018 07:33
Hanki, kotikisu

Huomasin, että kaksijalkoja oli enemmän kuin yleensä. "Mitä täällä oikein tapahtuu!" Nau'uin kovaan ääneen. Yksi vähän pienempi kaksijalka nousi ja kaatoi kuppiini jotain mönjää. *Kai tuota voi syödä..* ajattelin. Tassuttelin kissanluukulle ja hyppäsin takaisin ulos. *Raitis ilma!* ajattelin huokaisten.
Astelin sammaloituneelle kivelle ja nostin häntääni hiukan. *Oikeasti.. eikö täällä ole mitään tehtävää..* ajattelin hermostuneena. "Joskus kaksijalat ovat niiiiiiiiiin ärsyttäviä ja joskus hyödyllisiä.." mietiskelin itsekseni.

Nimi: Sydän

07.02.2018 07:32
Hanki, kotikisu

*Tylsää!* ajattelin hermostuneena ja laahustin kaksijalkalaa ympäröivälle aidalle. Kuulin pieniä naukaisuja metsältä päin mutta en nähnyt mitä siellä oli. Hymähdin vain ja lähdin seuraamaan ruoan tuoksua. Löysin pensaan alta pienen hiirulaisen. *Noh.. kelvatkoon tämä aamupalaksi* mietin ja nappasin hiiren suuhuni. Yht-äkkiä huomasin että hiireen oli kiinnitetty naru. *Mitä ihmet..* ajattelin ja lähdin seuraamaan narua. Silmän räpäyksessä olin kaksijalan pesässä ja ovi takanani lyötiin kiinni. "Pahus! No, saan sentään ruokaa" Mau'uin karvat pystyssä.

Nimi: Apila

05.02.2018 16:24
Lumihalla // Yöklaani

"Pah. Typerys. Uskotko, että Pimeyden Metsä katsoo hyvällä kaltaisiasi heikkoja taistelunpelkoisia!?" Sähähdin tälle. "Sinä et ole tehnyt mitään, millä ansaitsisit tulla tänne." Sanoin niin hyytävällä äänellä, että huomasin Yökasteen hätkähtävän.
"Sinä et edes tiedä, mitä minä olen tehnyt. Olen repinyt itseäni suuremman soturin vatsan auki tuosta vain. Voin tehdä sen kenelle tahansa teistä."
"Minusta sinulla ei ole edes mitään oikeutta olla täällä seurassamme, häpäisten meidät!"
Yökaste hätkähti.
"Minua ei kiinnosta päällikkösi, ei pätkääkään! Tiedän vain sen, että minua odottaa tuo valittu kohtalo! Minä aion johtaa klaaniani, ja tuhoan kaikki muut!" Sähisin naaraalle päin naamaa.
"Minusta tuntuu, että Iskupentu, Harmaasiipi ja minä olemme ainoat jotka otamme tämän tosissamme! Te muut voisitte vain häipyä. Me olemme Synkän Metsän oikeat valitut." Sihisin, ja sitten takaani kuului omituinen ääni. . Käännyin ympäri, ja Puhujankivellä seisoi pienikokoinen naaraskissa. Valkoinen kissa, jolla oli kirkkaanoransseja täpliä. Haistoin tässä mätääntyneen ja veren hajun.
"Kuka sinä olet?" Kysyin tältä sihahtaen.
"Voi, nimeni on Tulilintu. Mukavaa että kysyit." Tämä maukaisi ilkeästi hymyillen.

//minä Harmaasiivellä?

Nimi: Potato YP

05.02.2018 14:54
Yökaste, Pakkasklaani

*Kaurisrinta on puolikuuro! Miksi hänet on valittu?* ajattelin närkästyneesti. Olin jankuttanut naaraalle, ettemme ole ystäviä. Iskupentu kävi Lumihallan kimppuun selitettyään jotain. "Stop! Uskotteko, että Pimeyden Metsä katsoo tätä hyvällä!? EI!! Nyt te riivatun kollit irti toisistanne!!!!" Raivosin kolleille. Rauhoituin aavistuksen verran, kun Iskupentu ja Lumihalla päästivät irti toisistaan. He katsoivat minua erittäin närkästyneenä, ja Iskupentu sivalsi minua kuonoon (?). Katsoin töpöhäntäistä kollia vihamielisesti. "Tuisketähden heikkous on se, että hän suuttuu pienestäkin rikkeestä. Kerrankin, kun Kuuroihu rikkoi soturilakia, hän pillastui totaalisesti, ja passitti Kuuroihun oppilaan hommiin!" Maukaisin. Lumihalla katsoi minua ja tiuskaisi: "Oikein hyvä! Mitäköhän tuo auttaa?" Katsoin kollia närkästyneenä: "No, mitä itse tiedät Tuiske'pennusta'??!!"




/APSU?

Nimi: Tunnus

04.02.2018 18:47
Iskupentu | Yöklaani

"Minä voin aloittaa kanssasi. Mutta älä luule, pentu, että päästäisin sinut helpolla!" Lumihalla maukaisi virnistäen.
"Enkä minäkään päästä sinua helpolla!" Iskupentu uhkasi ja hyökkäsi arvaamatta soturin kimppuun. Pentu sai yliotteen nopeasti yllätyksen suoman edun vuoksi, mutta Lumihalla osottautui yllättävän voimakkaaksi kissaksi. Iskupentu puski päälle kaikella voimalla. Hänen huulensa olivat irvessä ja hampaat paljaastettuina. Kollin silmissä kiilui taisteluntahto. Iskupentu potkaisi napakalla potkulla Lumihallaa vatsaan ja ponkaisi kauemmas. Nopeasti kuin käärme kolli hyökkäsi ennen kuin soturi ehti virrota iskusta tämän kimppuun.
*Nopea huitaisu etukäpälällä*, hän ajatteli, mutta yhtäkkiä hänen ylleen lankesi varjo. Pentu katsahti ylöspäin ja näki Lumihallan yllään ja soturin paino putosi Iskupennun lavoille. Kolli melkein kaatui maahan, mutta hän ummisti silmiään ja pysyi seisaallaan. Lumihalla taisi yllättyä pennun voimista ja Iskupentu käytti kaiken voimansa ponkaistakseen ylöspäin, Lumihalla yhä selässään.

//Apsu???


Nimi: Apila

04.02.2018 18:28
Lumihalla // Yöklaani

Aloin miettimään päällikköni heikkouksia, ja sitten huomasin miten muut hätkähtivät Iskupennun puheista.
*Pitääkö noille alhaisille pennuille näyttää mallia kaikesta? Iskupentu kuulostaa puheistaan enemmän soturilta kuin nuo kaikki yhteensä!* ajattelin kiukkuisesti.
"Minä voin aloittaa kanssasi. Mutta älä luule, pentu, että päästäisin sinut helpolla!" Maukaisin virnistäen.

//Tunnus?

©2018 Lumipyry - suntuubi.com