Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne siis roolipelin pääosa, tarinat!

Kirjoitathan vähintään 7 lauseen tarinoita!

-autohittaa kohtuudella

-älä metapelaa

-älä teleporttaa

-kirjoita puhe "heittomerkkien" väliin.

-kirjoita ajatukset *tähtien* väliin.

Jos lopussa jotain tarinaan kuulumatonta sanottavana, laita se kahden //sulkumerkin perään

Vieraskirja  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Potato YP

18.01.2018 17:56
Yökaste, Pakkasklaani

"Olen Sulkapentu!" Hopeanharmaa naaras vastasi välittömästi. Minä epäröin hetken, ja lopulta maukaisin: "Olen Yökaste."
Tassutin muutaman askeleen eteenpäin ja nuuhkaisin valkoista kollia. *Yöklaani.* Päättelin. Tassutin taas Sulkapennun viereen, ja käärin häntäni taas käpälieni ympärille. Loin Yöklaanin soturiin kysyvän katseen ja,maukaisin: "Kuka itse olet?"

//Apila?

Nimi: Apila YP

16.01.2018 07:57
Lumihalla, Yöklaani

Olin nähnyt omituisen unen, jonka kuvittelin olevan vain mielikuvituksen tuotetta. Silti koko päivän se outo tunne myllersi sisälläni. Mitä jos se ei ollutkaan vain mielikuvitusta? Sisälläni roihusi kunnianhimo....
Tuhahdin, ja nousin hiljaa seisomaan soturien pesässä. Hiivin hiirenhiljaa ulos. Kuu oli vain pieni sirppi. Nyt olisi kokoontumisen jälkeinen yö. Pörhistin karvani, ja astelin leiristä ulos. Kävelin pitkän matkaa kunnes saavuin kokoontumispaikalle. Huomasin siellä kaksi kissaa. "Keitä te olette?" Sihahdin heille hampaideni välistä, liu'uttaen kynteni samalla ulos.
Pentu katsoi minuuk säikähtäneenä, samoin kuten Pakkasklaanin soturi.

//Potato?

Nimi: Potato YP

15.01.2018 16:02
Sulkapentu, Aurinkoklaani

"Nukkumaan!" Ruohoviiksi huudahti. Tottelin kiltisti, ja tassutin emoni viereen. Tämä asettui makaamaan, ja tein saman perässä. "Hyvää yötä." Maukaisin. Ruohoviiksi nyökkäsi, ja vaipui nopeasti uneen. Olin aiemmin kuunnellut sotureiden puheita, ja saanut selville että Pilkkuviiksi menee tänään yövahtiin. Kurkistin pesästäni ulos, ja kappas vaan. Siellä ne mustat korvat olivat höröllä vaarojen varalta. Päivällä olin valmistellut tätä: Tiesin, ettei uni ollut mielikuvukseni tuotetta. Olin tehnyt kiviseinämän pentutarhasta leirin pensasmuuriin, ja muuriin olin puolestaan kaivanut kolon josta mahduin ujuttautumaan. Ja jos Pilkkuviiksi kuulisi minut, hän varmasti erottaisi vain hieman huurretta ja jäätä kivien pinnassa. Hipihiljaa toistin suunnitelmani, ja pääsin ulos leiristä. Suuntasin kohti.. Niin, kohti mitä? En ollut ennen käynyt leirin ulkopuolella. Asetin tassuni maahan valmiina juoksemaan ja jännitin lihaksiani siltä varalta, että Pilkkuviiksi kuulisi minut. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Haistoin ilmaa, ja tassutin. Lopulta pääsin... Jonkun klaanin rajalle, ja lähdin kulkemaan sitä pitkin. Lopulta pääsin paikkaan, jossa kaikkien klaanien tuoksut sekoittuivat keskenään. "Vau." Kuiskasin nähdessäni suuren aukion. Sitten haistoin Pakkasklaanin. Tähyilin kokoontumispaikkaa, ja erotin kissan ääriviivat vasten paatsamapensasta. Tassutin tämän luokse. Juttelimme hetken, ja tämä esittäytyi Yökasteeksi. Sitä ennen hän kysyi nimeäni. "Olen Sulkapentu." Maukaisin lopulta. "Sinäkö sait sen unen?" Musta Pakkasklaanilainen kysyi selvästi yllättyneenä. Nyökkäsin, ja haistoin uuden tuoksun. Valkoinen kissa asteli luoksemme.

//Apsulainen&Lumihalla


Nimi: Potato YP

15.01.2018 15:40
Yökaste, Pakkasklaani

Tassutin kipakassa pakkasessa kohti kokoontumispaikkaa. Sinne kissa unessani oli käskenyt tulla. Istahdin paatsamapensaan juureen, ja asetin häntäni käpälieni ympärille. Sitten kuulin askelia. Tuuli kantoi mukanaan Aurinkoklaanin löyhkää. Sitten huomasin, että pieni hopeanharmaa naaras kissa astui kokoontumispaikalle. Hän oli joko seikkailulle lähtenyt pentu, tai yökävelyllä oleva pienikokoinen oppilas. *Oikeastaan, hän saattaa myös olla samankaltainen kuin minä. Ehkäpä hänet on valittu saamaan uni...* Pohdin. Pian naaras astui eteeni, ja nosti naukui epäilevästi: "Saitko sinäkin sen unen?" "Sain." Vastasin. Tuhahdin halveksuvasti, kun vertailin pientä naarasta itseeni. "Kukas sinäkin olet?" Maukaisin lopulta katsomatta naarasta silmiin. "Minä olen Yökaste." Tokaisin katsellen hengitykseni tuottamaa huurua, joka piirtyi lumimaisemaan epäselvästi.

//Minä Sulkapennulla? Xd

Nimi: Apila YP

12.01.2018 18:11
Synkkävarjo, Synkkä Metsä

Astuin eteenpäin, Tulilinnun käskiessä. Otin katsekontaktin suurikokoiseen pentuun.
"Olemme valinneet joukon vahvimpia kissoja, liittymään joukkoihimme. Sinä olet yksi valituista. Saat parempaa koulutusta, mitä klaanissasi saisit. Sinusta koulutetaan yksi klaanien johtajista." Maukaisin tälle syvällä, matalalla äänellä. "Mutta saat toki valita. Valitsetko kunnioitetun soturin ja päällikön polun, vai jatkatko surkeaa elämääsi vailla toivoakaan kunniasta?" Esitin tälle kysymyksen. Vilkaisin Tulilintuun, ja tämä nyökkäsi minulle. Käännyin takaisin katsomaan pentuun, kun muut kissat lähtivät. Jäin odottamaan pennun vastausta ja reaktiota.

//vähä lyhtyt :/ mut Tunnus?

Nimi: Jezkebel

07.01.2018 18:38
Kostotassu ~ Kuuklaani

En ollut päässyt kauhean kauaksi leiristä, kun Valkotähti käveli minua vastaan. Kumarsin päällikköä kunnioittavasti ja tähyilin hänen taakseen. Muita metsästyspartiolaisia ei näkynyt. Kolli oli siis saapunut yksin.
"Onko Marjajuova pesässään?" tuo kysyi hidastaen kävelytahtiaan kohdallani. Nyökkäsin ja olin aukaisemassa suutani vastatakseni vitivalkealle kissalle kunnolla, mutta tuo lähti heti nyökkäyksen huomattuaan nopeasti leiriä kohti, lopulta kadoten sisälle. Jäin hölmistyneenä katsomaan hänen peräänsä. Valkotähdellä näytti olevan todella kova kiire, ilmeisesti Marjajuovan luo. Olikohan jotakin tapahtunut? Pudistelin päätäni ja keskityin tehtävään mikä minulle oltiin annettu. Pitäisi hakea hiirensappea. Haistelin maata ja ilmaa, yrittäen saada selville suuntaa, mistä parantaja ja minä olimme viime yönä tulleet. Kuitenkin aamuisen metsästyspartion haju peitti melkeinpä kaikki muut hajut alleen ja oikean tuoksun etsiminen oli haastavaa. Hetken ympäri pyörittyäni sain vainun Marjauovasta ja lähdin nenä maassa liikkuen seuraamaan sitä.

Saavuttuani samalle paikalle, missä Marjajuova ja minä olimme viime yönä käyneet, paikansin miltei heti katseellani hiirensapen sijainnin.
*Nyt tarvitsen vain sammalta, minkä sisällä kuljetan hiirensapen leiriin*, ajattelin ja aloin katselemaan ympäristöäni, yrittäen löytää sammalta. Kohta tulin kuitenkin tulokseen, että tällä alueella ei olisi sammalta. Sitä pitäisi mennä siis etsimään jostakin muualta. Seisoin hetken paikallani ja mietin, mistä tästä läheltä löytäisin sammalta.
*Leirin läheltä kyllä varmasti sitä löytyisi, mutta en jaksaisi kävellä takaisin sinne ja sitten tulla takaisin tänne...*, ajattelin rasittuneena ja päätin lähteä kiertämään lähiympäristöäni. Ehkä löytäisin jostakin sieltä sammalta.

//Sammalta, sammalta ja sammalta... Vielä seuraa Kostotassulle?

Nimi: Jezkebel

07.01.2018 17:49
Kostotassu ~ Kuuklaani

En ollut päässyt kauhean kauaksi leiristä, kun Valkotähti käveli minua vastaan. Kumarsin päällikköä kunnioittavasti ja tähyilin hänen taakseen. Muita metsästyspartiolaisia ei näkynyt. Kolli oli siis saapunut yksin.
"Onko Marjajuova pesässään?" tuo kysyi hidastaen kävelytahtiaan kohdallani. Nyökkäsin ja olin aukaisemassa suutani vastatakseni vitivalkealle kissalle kunnolla, mutta tuo lähti heti nyökkäyksen huomattuaan nopeasti leiriä kohti, lopulta kadoten sisälle. Jäin hölmistyneenä katsomaan hänen peräänsä. Valkotähdellä näytti olevan todella kova kiire, ilmeisesti Marjajuovan luo. Olikohan jotakin tapahtunut? Pudistelin päätäni ja keskityin tehtävään mikä minulle oltiin annettu. Pitäisi hakea hiirensappea. Haistelin maata ja ilmaa, yrittäen saada selville suuntaa, mistä parantaja ja minä olimme viime yönä tulleet. Kuitenkin aamuisen metsästyspartion haju peitti melkeinpä kaikki muut hajut alleen ja oikean tuoksun etsiminen oli haastavaa. Hetken ympäri pyörittyäni sain vainun Marjauovasta ja lähdin nenä maassa liikkuen seuraamaan sitä.

Saavuttuani samalle paikalle, missä Marjajuova ja minä olimme viime yönä käyneet, paikansin miltei heti katseellani hiirensapen sijainnin.
*Nyt tarvitsen vain sammalta, minkä sisällä kuljetan hiirensapen leiriin*, ajattelin ja aloin katselemaan ympäristöäni, yrittäen löytää sammalta. Kohta tulin kuitenkin tulokseen, että tällä alueella ei olisi sammalta. Sitä pitäisi mennä siis etsimään jostakin muualta. Seisoin hetken paikallani ja mietin, mistä tästä läheltä löytäisin sammalta.
*Leirin läheltä kyllä varmasti sitä löytyisi, mutta en jaksaisi kävellä takaisin sinne ja sitten tulla takaisin tänne...*, ajattelin rasittuneena ja päätin lähteä kiertämään lähiympäristöäni. Ehkä löytäisin jostakin sieltä sammalta.

//Sammalta, sammalta ja sammalta... Vielä seuraa Kostotassulle?

Nimi: Tunnus

06.01.2018 18:58
Iskupentu | Yöklaani

Iskupentu heitti sammalpallon ilmaan ja pinkaisi perään. Kaunokaistassu katseli veljensä puuhia kauempana, mutta päätti liittyä mukaan. Molemmat pennut iskivät käpälänsä vihreään sammaleeseen samaan aikaan ja Iskupentu tuhahti närkästyneenä.
"Tämä oli minun leikkini!" kolli tiuskaisi siskolleensa, ja tämä vetääntyi kauemmas. Huomattavasti suurikokoisemman pennun ilme suli ja hän loikkasi siskonsa luokse ja nuolaisi tämän poskea. "Kyllä sinä aina saat leikkiä kanssani", pentu kuiskasi hiljaa vain, että Kaunokaispentu kuuli. Kauniin valkea naaras hymyili Iskupennulle ja Iskupentu kaatoi siskonsa nopeasti maahan.
"Hei!" Kaunokaispentu kiljaisi ja yritti työntää veljeänsä pois päältään. Iskupentu virnisti leveästi ja päästi siskonsa nousemaan.
"Sinä, hiirenaivoinen!" naaraspentu kiljaisi ja heittäytyi kollin kimppuun, joka kaatui maahan yllättyneenä.
"Mekin tahdomme tulla mukaan!" pentutarhalta kuului innokkaita vinkaisuja. Harmaa ja ruskea turkkiset pennut änkesivät samaan aikaan ulos pentutarhasta ja syöksyivät kohti vanhempia pentuja. Iskupentu tunsi kyljessään töytäisyn ja kolli nousi siskonsa rinnalle seisomaan, katsomaan kuinka kaksi muuta pentua juoksivat heitä kohti.
*Kettuakin tyhmempiä*, Iskupentu ajatteli ja melkein naurahti, mutta piti suunsa pelkkänä viivana. Keunokaispentu muljautti silmiään veljelle ja oli yhtä ärtynyt kuin Iskupentu. Pisarapentu ja Koivupentu pysähtyivät Iskupennun ja Kaunokaispennun eteen.
"Leikitään taistelua!" Pisarapentu kiljaisi äkisti ja loikkasi kohti Iskupentua, mutta suurikokoinen kolli läimäisi pentua kasvoille, kun tämä oli loikkaamassa juuri hänen selkäänsä. Pisarapentu vinkaisi ja perääntyi Koivupennun vierelle häntä maata laahaten. Iskupentu nosti kuonoaan ja murahti. Kaunokaispentu puolestaan mittaili katseellaan pienempiä pentuja. "Jos annamme heidän näyttää taitonsa", sisko supatti Iskupennun korvaan. Iskupentu vilkaisi Kaunokaispentua, mutta nyökkäsi pikaisesti ja alkoi puhuttelemaan Pisarapentua ja Koivupentua.
"Saatte leikkiä kanssamme-", hän naukui ja pikkupennut riemastuivat, "mutta teidän mitää todistaa meille, että olette leikkikaverin arvoisia", Iskuepntu lopetti mulkoilen pienempiä pentuja. Pisarapentu röyhisti rintaansa ja Koivupennun silmät kiiluivat itsevarmasti.
*Eivät varmaan pysy juoksutahtini mukana*, Iskupentu ajatteli ilkeästi ja lähti juoksemaan leirin laitoja pitkin.
"Koitos yksi, pysykää perässä!" tummanharmaan sinertävä kolli ilmoitti. Kaunokaispentu kiri nopeasti Iskupennun rinnalle, vaikka oli tätä peinempi, mutta pitkä jalkainen. Pisarapentu ja Koivupentu jäivät kolme hännänmittaa taakse juoksemaan.
"Tämä on aika rivakka tahti, annetaan heile helpompi koitos", Kaunokaispentu puhisi Iskupennun korvaan ja alkoi hidastamaan tahtia. Iskupentu oli kuitenkin jo päässyt vauhtiin ja kiristi entisestään vauhtiaan. Kaunokaispentu jäi hännänmitan jälkeen, mutta Pisarapentu ja Koivupentu ainakin puoltoista ketunmittaa jälkeen. Iskupentu ei ollut edes hengästynyt, kun saapui samaan paikkaan mistä he olivat aloittaneet. Kolli alkoi nuolemaan vasempaa valkeaa etukäpäläänsä ja odotteli muiden saapumista. Toisena tuli Kaunokaspentu hölkäten ja läähättäen Iskupennun viereen ja lysähti maahan makaamaan. Viimeisimpinä saapui Pisarapentu ja Koivupentu läkähdyksissä kävellen ja pienet pennut lysähtivät maahan Iskupennun jalkojen juureen.
"Vau! Sinäpä olet nopea!" Koivupentu henkäisi Iskupennulle silmät suurina hämmästyksestä ja kunnioituksesta. Suurikokoinen kolli jätti huomioimatta kehun ja jatkoi käpälänsä nuolemista.
"Hengästyitkö edes sinä?" Pisarapentu kysyi läähättäen. Iskupentu tuhahti halveksuvasti.
"En todellakaan. Tuo oli vasta minulle lämmittelyä. Sain vain lihakset lämpimiksi muita koitoksia varten", Iskupentu murahti muille. Kaunokaispentu katsahti vaivihkaa veljeään kysyvästi, mutta ymmärsi, että se oli totta.
"Nyt voimme siirtyä seuraavaan koitokseen!" Iskupentu ilmoitti ja nousi seisomaan. Kaunokaispentu ryhdistäytyi ja nousi veljensä rinnalle. Pisarapentu ja Koivupentu tyytyivät kuuntelemaan maankamaralta.
*Heistä ei voi koskaan tulla vahvoja sotureita, jos ovat noin heikkoja*, töpöhäntäinen kolli pani merkille. Hän rykäisi ja alkoi puhua.
"Nyt mittaan teidän kaikkien taistelutaitoja, jopa sinun Kaunokaispentu", Iskuepentu naukaisi pisteliäästi ja mulkaisi Kaunokaispentua varmistaakseen, että tämä ymmärsi. Kaunokaispennun sinissä silmissä välähti epävarmuus, mutta nyökkäsi myöntävästi.
"Aloitetaan, sitten!" Iskupentu karjaisi ja odotti, että muut hyökkäisivät. Ensimmäisenä hyökkäsi Kaunokaispentu, joka yritti kaataa Iskupentua kumoon, mutta vanttera kolli tönäisi siskoaan vahvoilla lavoillaan sivuun. Pisarapentu ja Koivupentu eivät tajunneet hyökätä vaan katsoivat vanhempien pentujen taistelua.
*Tämähän oli heille tarkoitettu!* sinertävä kolli ajatteli närkästyneenä ja torjui taas pentutoverinsa lyönnin. Nopeasti Iskupentu loikkasi Kaunokaispennun päälle ja litisti valkean naaraan alleen.
"Uuuffff", pääsi pienemmän naaraan suusta. Kolli nousi ylös siskonsa päältä ja Kaunokaispentu selvitteli päätään. Pisarapentu ja Koivupentu alkoivat osoittaa suosiota, mutta Iskupentu vaimenti heidät napakoilla iskuilla poskille.
"Te olette sotureita! Ette mitään alhaisia pentuja!" isokokoinen kolli murisi ja pienemmät pennut kyyristyivät maahan.
"Me olemme kaikki pentuja, Iskupentu", Kaunokaispentu sanoi väliin terävästi. Iskupentu nyrmisti nenäänsä ja harppoi kohti tuoresaaliskasaa. Kaunokaispentu katsahti veljeään vihaisena ja jätti Pisarapennun ja Koivupennun paikoilleen.
"Et saa olla heille noin ilkeä!" Kaunokaispenttu tiuskaisi suoraan veljensä kasvoille. Iskupentu ei välittänyt vaan nappasi kasasta hiiren ja asettui kauemmas syömään. Kaunokaispentu otti kasasta itselleensä päästäisen ja marssi veljensä luokse.
"Minä vain kerroin faktat", Iskupentu murahti sisarelleensa suupalojen välissä. Kaunokaispentu ei vastannut vaan söi. Kun he molemmat olivat syöneet, kaksikko kävi vaihtamaan kieliä.
"Joskus minusta tuntuu, että olisin jo soturi", Iskupentu tokaisi ja katseli Pisarapentua ja Koivupentua, jotka leikkivät yhdessä Tuuliturkin vatsan päällä.
"Et ole soturi vielä kuihin!" Kaunokaispentu naukaisi kulma vihaisesti, mutta tämän katse paljasti vain rakkautta veljeään kohti. Iskupentu naurahti ja katsoi kuinka aurinko painui maileen.
"Mennään nukkumaan", Iskupentu naukaisi pentutoverilleen ja kampesi seisomaan ja lähti kohti pentutarhaan. Hän tunsi kyljessään turkin kosketuksen ja tunsi korvassaan lämpimän hengityksen. Iskupentu painoi päänsä Kaunokaispennun kuonon alle ja puski lempeästi siskoaan. Kaksikko pujahti pentutarhaan peräjälkeen. Pesässä oli pimeää ja varjoisaa, ja sieltä kuului Tuuliturkin ja hänen pentujensa tuhinaa, kun he nukkuivat. Iskupentu kävi Kaunokaispennun vierelle kippuralle.
"Hyvää yötä, siskorakas", Iskupentu henkäisi, eikä kuullut vastausta, kun jo vajosi untenmaahan.

Iskupentu kulki aurinkoisessa metsässä. Linnut lauloivat, ja aurinko lämmitti kollin turkkia. Tummanharmaan sinertävä turkkinen kolli huomasi iloisiä kissoja metsässä ja hymyili heille, jostain syystä. Äkkiä pennun hymy hyytyi. Iskupentu tajusi, että alkoi tuntea kaikki ympärillään olevat kissat hyödyttömyksi. *He ovat kuin Pisarapentu ja Koivupentu.* Yllättäen kaikki linnut lehahtivat pois puista ja iskupentu hätkähti. Kuului pikkuista rapinaa ja kaikki riistaeläimet olivat piilossa. Äkkiä metsä pimeni ja nuori kolli nosti päätään ja näki pimeän varjon. Se mihin vajo koski kuoli. Puut kuihtuivat ja kissat kuolivat. Varjo alkoi tulemaan Iskupentua kohti ja kollin henki oli salpaantua. *En tahdo kuolla!* Iskupentu lähti juoksemaan pakoon varjoa, mutta tumma kissa, jonka silmät loistivat, astui pennun eteen. Nuori kolli tajusi, että tämä kissa esti häntä pakenemasta. Iskupentu sähähti kissalle vihaisesti karvat pystyssä ja raapaisi kissan lapaa nopeasti. Helakanpunainen veri roiskahti kollin valkoisille käpälille, mutta tumma kissa vain hymyili. Iskupentu kääntyi kohti polkuaan millä oli paennut varjoa. Varjo oli jo aivan Iskupennun lähellä ja se sai hänet vihdoin kiinni. Iskupentu olisi luullut, että varjo tappaisi hänet niin, kuin muut kissat, mutta se vain velloi hänen ympärillään. Pentu katsoi verisiä valkoisia käpäliään. Äkkiä tumma kissa hänen edessään alkoi puhumaan.
"Metsä on kuolemassa. Klaaneilla on väärät johtajat, jotka tuhoavat metsän."
Tumma kissa piti aavemaisen tauon.
"On koston aika tapahtua. Verivelat on maksettava. On metsän aika jälleen kukoistaa, verenpunaisessa kukassa. Liity meihin, niin hallitset metsää kanssamme." Yllättäen maisema vaihtui ja Iskupentu seisoi jossain paikassa, mitä hän ei tuntenut.
*Kokoontumis paikka!* kolli tajusi, vaikka ei ollut koskaan nähnyt sitä. Sama tumman kissan ääni alkoi kaikumaan pennun päässä: "Tule tänne kokoontumisen jälkeisenä yönä. Kynnet ovat oikeutemme, veri kohtalomme."

Iskupentu säpsähti hereille, mutta hän ei ollut lämpöisessä pentutarhassa, Kaunokaispennun vierellä vaan synkällä metsäaukiolla. Kolli yritti tähyillä kuuta, mutta ei nähnyt mitään sankan oksakaton läpi. Iskupentu vapisi osittain pelosta osittain järkytyksestä. Mitä tuo äskeinen oli ollut? Kolli lopetti vapinansa tahdon voimalla ja lähti kulkemaan eteenpäin. Hänen käpäliensä askeleet rasahtelivat näivettyneilä lehdillä ja kuivalla ruoholla. Oksakaton läpi näkyi vain verenpunaista taivasta, mikä oli pennun mielestä karmeaa.
"Mikä tämä paikka on? Onko täällä edes ketään?" Iskupentu huuteli, koska tahtoi karistaa epämielyttävät tunteen niskoiltaan. Metsästä kuului rasahdus aivan läheltä. Kolli valpastui ja kääntyi katsomaan.
"Tämä paikka on Pimeyden metsä ja kyllä, täälä on porukkaa", kirkas, mutta samalla jäätävä ääni kajahti pensaikosta.
"Kuka olet?" Iskupentu kysyi rohkeasti ja karisti pelon. Pentu ryhdistäytyi ja katsoi tulijoita. Joukon edessä oli valkeaoranssi naaras.
"Olen Tulilintu ja nämä muut, joitain", naaras naukui.
"Minä olen Iskupentu, mutta mitä minä täälä teen?" Iskupentu esittäytyi epäilevästi. Hänen sisuksiaan kipristeli. Hän oli innoissaan.
"Synkkävarjo, selitä hänelle", Tulilintu murahti ja esiin astui suuri musta kolli. Iskupentu katseli kollia, kun tämä aloitti puhumaan karhealla äänellä.

//Synkkävarjo?? :3

Nimi: Potato YP

06.01.2018 10:33
Kuutamosydän, Kuuklaani

"En tiedä. En ollenkaan." Mumisin. "Kaksijalat eivät sitä tehneet, mutta jos klaani uskoisi niin....?" Mau'uin. "He eivät nähneet lintua, ja jos kertoisimme linnusta, saattaisimme saada aikaan vain sekasortoa." Naukaisin päättäväisesti. Huiskaisin hännälläni turhautuneesti ilmaa. "Tuossa saattaa olla järkeä. Mitä mieltä sinä olet Valkotähti?" Parantaja sanoi.

//Tönkkö

Nimi: Potato YP

06.01.2018 10:27
Ruusulampi, Pakkasklaani

Olin vieläkin järkyttynyt siitä kun Tiikeripentu ja Tulitaival kuolivat. Olin luullut, että sydänkohtauksia ei tulisi enää ikinä. Näin kuitenkin oli tapahtunut. *Miksi kukaan ei ollut huomannut sitä hiirtä? Eivätkö muut haistaneet hometta?* Mietin. "Sysitassu! Mennään viemään Lummepennulle purasruohoa, hän valittaa kuumeesta!" Huusin oppilaalleni. Hetken päästä hän raahautui vahvojen etutassujensa kanssa luokseni. Hän oli hakenut purasruohot.

Pentutarhassa neuvoin Sysitassulle, miten purasruoho annostellaan ja jauhetaan. Tämä laittoi purasruohon kuumeisen Lummepennun suuhun. "Hyi! Maistuu ihan variksenruoalta!" Pieni ruskea pentu huudahti irvistellen. "Ethän sinä edes tiedä miltä variksenruoka maistuu. Syö nyt niin tulee parempi olo." Siilikuono rauhoitteli. Kun Lummepentu vihdoin söi yrttinsä, lähdin minä Sysitassun kanssa ulos pentutarhasta. Ulkona Sysitassu katsahti minuun: "Miten meni?" Tämä kysyi. "Loistosuoritus!" Huudahdin iloisena. Tassutin kohti parantajan pesää Sysitassu perässäni.

//Tönkkö...?

Nimi: Apila YP

06.01.2018 10:21
Valkotähti, Kuuklaani

Marssin leiriin sisään huolissani. Kostotassu tuli minua vastaan. "Onko Marjajuova pesässään?" Kysyin tältä pikaisesti. Tämä nyökkäsi(?)
Astelin ripeästi parantajan pesään. Parantaja oli siellä, ja kääntyi katsomaan minuun.
"Tulit puhumaan kokoontumisen ilmestyksestä." Tämä totesi rauhallisena. Nyökkäsin. Muistin, että Kuutamosydänkin näki sen. Vilkaisin ulos pesästä, ja huikkasin Kuutamosydämen luokseni. Naaras asteli luokseni, ensin kummastuneena, mutta taisi sitten ymmärtää mistä on kyse.
Kaikki kolme kävivät istumaan parantajan pesään. Vilkaisimme toisiimme.
"Siis. Kesken Hiutaletähden puheenvuoron taivaalta kuului kamala ääni. Taivaalle ilmestyi valtava palava lintu, jonka vain jotkut näkivät. Sitten se katosi. Ja Tähtiklaani lähetti pilvet peittämään taivaan.." kertasin.
"Oliko se merkki Tähtiklaanilta? Mutta tuskin silloin Tähtiklaani peittäisi kuun....mitä ihmettä tuo olisi voinut tarkoittaa?" Mietin ääneen ja katsoin molempiin, sekä parantajaan että varapäällilköön.

//Potato?

Nimi: Jezkebel

05.01.2018 17:41
Kostotassu ~ Kuuklaani

"Hahtuvatassu en tarkoittanut sitä pahalla! Olen vain ärsyyntynyt siitä, että herätit minut", maukaisin anteeksipyytävästi Hahtuvatassulle. Äänestäni pystyi erottamaan katumuksen. Luimistin korvani, laskin päätäni alemmas ja kävelin varovaisesti kohti naarasta. Harmaa kissa vetäytyi aluksi kauemmas, mutta antoi hetken päästä minun mennä hänen kylkeensä kiinni. Kiedoin häntämme yhteen painoin pääni tuon poskelle.
"Anteeksi", nau'uin hiljaa Hahtuvatassun turkkiin. Tunsin naaraan jännityksen ja ärtymyksen laantuvan ja kiitin hiljaa Tähtiklaania mielessäni. En halunnut meidän joutuvan riitoihin ja tuskin Hahtuvatassukaan sitä halusi. Harmaa kissa laski leukansa päälaelleni.
"Ei se mitään, ärsyynnyin itse liian nopeasti", tuo maukaisi hiljaa ja nosti päänsä.
"Mutta ärsyynnyit syystä, en olisi saanut sanoa niin", sanoin suoristaen itseni samalla, mutta kuitenkin pidin häntiämme vielä yhdessä. Katselin Hahtuvatassua ja kiitin Tähtiklaania uudestaan, tällä kertaa siitä, että olin löytänyt tuollaisen kissan elämääni. En haluaisi menettää häntä. Pystyin miltein kuvittelemaan meidät aikuisina, minut parantajana ja Hahtuvatassun soturina, parhaina ystävinä vielä silloinkin. Siitä minä haaveilin. Samassa aloin tuntemaan kovaa suojeluhalua harmaata naarasta kohtaan. En haluaisi, että hänelle kävisi huonosti missään suhteessa. Havahduin kuitenkin ajatuksistani Hahtuvatassun vetäessä häntänsä pois häntäni otteesta.
"Melkein unohdin! Marjajuova pyysi minua herättämään sinut, koska sinun pitäisi aloittaa tämän päivän työskentelyt", naaras kertoi.
"Eli toisin sanoen ärsyynnyin sinulle turhaan, koska sinulla oli järkevä syy tulla herättämään minut?" huokaisin. Kaikki riitely, turhaan.
"Älä ajattele sitä noin! Asia on menyttä jo", harmaa kissa väitti. Pudistelin päätäni ja nousin. Marjajuova ei pitäisi siitä, että minulla oli kestänyt näin kauan herätä ja mennä hänen luokseen. Matkallani oppilaiden pesästä ulos, käännyin vielä katsomaan Hahtuvatassua. Tuo katsoi minua hymyillen ja minä hymyilin takaisin. Sitten katosin ulos.

Tassuttelin leiriaukion halki parantajan pesää kohti, samalla yrittäen totuttaa silmiäni nousevan auringon paisteeseen. Minua väsytti vielä hiukan, mutta en antaisi sen häiritä. Saavuin pesälle, mutta ennen kuin ehdin vilkaisemaan sisälle, Marjajuova saapui ulos.
"No sinullapas kesti kauan", parantaja moitti ja katsoi minua siristetyin silmin. Tunsin niskakarvojeni pörhistyvän.
"Anteeksi, mutta jäin suustani kiinni Hahtuvatassun kanssa", selitin nopeasti ja välttelin mestarini katsetta. Kuulin tympääntyneen murahduksen ruskean kissan kurkusta ja luimistin korviani hiukan.
"No nyt, kun viimeinkin olet suvainnut saapua paikalle, voit käydä hakemassa hiirensapen minkä viimeyönä löysimme", kolli naukaisi.
"En saa syödä sitä ennen?"
"Et", sinisilmäinen kissa murahti ja patisti minut liikkeelle. Käännyin ja lähdin kevyesti hölkkäämään kohti leirin suuaukkoa. Huomasin Hahtuvatassun istuvan oppilaiden pesän vierellä syömässä harakkaa. Hänen vieressään oli myös hiiri. Olikohan hän ottanut sen minua varten?
"Et haluaisi jättää tuosta hiukan minullekkin?" kysyin naaraalta ja osoitin hänen vieressään olevaa hiirtä.
"Katsotaan nyt, syön sen jos tämä harakka ei vie nälkääni", harmaa kissa naukaisi lipaisten verta suupielistään. Nyökkäsin ja huiskaisin häntääni kävellessäni ulos leiristä.

//Seuraa Kostotassulle?

Nimi: Loiste

05.01.2018 16:28
Usvasielu, Pakkasklaani

Istuin muutaman soturin kanssa pienessä ryhmässä. Juttelimme kokoontumisessa kuuluneesta äänestä.
"Toivottavasti se ei ole uhka klaanille", Pilvimarja naukaisi hieman huolestuneen kuuloisena.
"Niinpä, jos se oli kaksijalkojen tekemisiä niin emme pärjäisi niille edes yhdistyneinä", Varpussiipi selosti. Huokaisin ja pudistin hieman päätäni.
"Mitäköhän pääliköt tuumivat tästä?" huokaisin. Pelkäsin, että joutuisimme lähtemään.
"En tosiaankaan tiedä", Pilvimarja naukui.
"Olisiko täällä innokkaita iltapartioon lähtijöitä?" Kuulin päällikön äänen. Käänsin päätäni ja nyökkäsin tälle kunnioituksen osoitukseksi. Vilkaisin kahta muuta soturia.
"Me mennään oppilaiden kanssa taisteluharjoituksiin", Pilvimarja sanoi ja Varpussiipi nyökkäsi myöntävästi.
"Mä voin johtaa iltapartiota", suostuin. Päällikkö nyökkäsi ja hymyili hieman. Katseeni kohdistui Hopealehteen, joka asteli päällikön takaa. Tuo istuutui viereeni ja nyökkäsi päällikölle. Tunsin kuinka punastuin hieman turkkini alla.
*Sinulla on oppilas! Et voi ajatella kolleja!* Kielsin itseäni pääni sisällä.
"Mistäs täällä puhutaan?" Tuo kysyi.
"Partioista", Varpussiipi kertoi lyhyesti.
"Voin mennä iltapartioon, jos sinne tarvitaan jäseniä", Tuo naukui.
"Se käy oikein hyvin. Usvasielu johtaa sitä ja otta avarmaankin vihertassun mukaansa. Voitte ottaa vielä jonkun, jos sitä tuntuu", päällikkö naukui ja hyvästeli meidät hännän heilautuksella.
"Ei me tarvita ketään mukaan", Hopealehti naukaisi ja hymyili. Välttelin hieman kollin katsetta.
"Mennään lepäämään", naukaisin ja lähdin sotureiden pesää kohti ja Hopealehti tuli kanssani. Vilkaisin vielä kolliin hymyillen ja menin omalle pedilleni nukkumaaan.
Heräsin jonkin ajan päästä ja herätin myös Hopealehden. Sen jälkeen kävin etsimässä vihertassun.
"Me lähdemme nyt iltapartioon", ilmoitin ja lähdimme metsään.

Nimi: Jezkebel

05.01.2018 13:05
Kostotassu ~ Kuuklaani

"Kostotassu herää!", kuulin kaukaista maukumista uneni läpi. Murahdin jotakin vastaukseksi ja käänsin kylkeäni. Kohta joku kuitenkin alkoi tökkimään minua tassullaan ja jouduin avaamaan silmäni ja huitaisemaan tassun pois.
"Lopeta tuo tökkiminen senkin hiirenpapana!" ärähdin tökkijälleni. Kuulin kikatusta ja älysin silloin vasta kuka tökkijä oikein oli.
"Hahtuvatassu! Senkin ketunläjä!" murisin hiljaa ja haukottelin. Harmaaturkkinen naaras hihitti vielä itsekseen jotakin. Venyttelin oikein kunnolla raajojani ennen kuin aloin peseytymään.
"Niin miksiköhän oikein herätit minut?" kysyin tuolta sukiessa turkkiani. Äänensävyni oli tiuskiva, mutta Hahtuvatassu ei ollut huomaavinankaan sitä.
"Valkotähti, Mustaläiskä ja Täplähanki lähtivät metsästämään ja jättivät minut vastaamaan leiristä, kun Kuutamosydän nukkuu!" kissa maukui iloisena ja ylpeänä. Huokaisin turhautuneena. Oliko tämä todellakin se syy miksi MINUN piti herätä?
"Jaa, että he jättivät koko klaanin kokemattoman oppilaan tassuihin", hymähdin tuolle. Minua ei voisi tällä hetkellä kiinnostaa muu kuin se, että Hahtuvatassu oli tullut herättämään minut kesken unieni. Mutta nyt ilmeisesti naaras loukkaantuikin äskeisestä kommentistani, koska hän päästi terävän henkäisyn ja piiskasi maata hännällään.
"En ole niin kokematon! He jättivät klaanin minulle, koska he LUOTTAVAT minuun Kostotassu. Sitä paitsi, eikö sinun pitäisi olla ystävänäni iloinen puolestani?!" harmaa kissa sähähti, luimien samalla korvansa ja paljastaen hampaansa. Olin tiuskaisemassa tuolle jotakin takaisin, mutta samassa päähäni ilmestyivät viimeöiset huolen aiheeni. Paha olo saavutti vatsani ja kurkkuni. Tapahtuisiko juuri nyt se mitä pelkäsin? Minun ja Hahtuvatassun välit menisivät poikki?

Nimi: Marzima

05.01.2018 13:00
//siis tinjamitassu

Nimi: Marzima

05.01.2018 11:39
Tiukupentu, Pakkasklaani


Tinjamitassu, ja muut oppilaat, olivat saallistanut ruokaa. "Syö ennen minua", sanoin Tiikeripennulle. "Miksi sinät syö ekaksi?" Tiikeripentu kysyi hämillään. "Emo sanoi, että pitää olla kohtelias, omalle klaanille", kerroin. En voinnut aavistaa tätä. "Nam, päästäinen!" Tiikeripentu ilhahtui. Emo oli tullut katsomaan. "Nam!" siskoni maisteli. En tiennyt, että päästäisessä oli hometta. Siskollani oli herkkä makuaisti. Siskoni pökertyi maahan. "Parantaja! Parantaja!" huusin. Ruusulampi juoksi paikalle. "Mitä on tapahtunut?" Ruusulampi kysyi. "Tiikeripentu!" emoni osoitti. Ruusulampi tutki. "Ensiksi sinä melkein tapat siskosi, juoksutat Ruusulampea ja saat minut hulluksi!" emo huusi minulle. Hän ei ole ikinä käyttäytynyt noin. "En haluaisi sanoa tätä, mutta hän on kuollut", parantaja sanoi. Emoni pyörtyi. "Hän on kuollut sydänkohtaukseen!" Ruusulampi huudahti vähän ajan päästä. "Tappaja, olet luopio!" Tinjami kynsi sanoi kauhuissaan.


//joku?

Nimi: Sysi

05.01.2018 09:36
Hopealehti ~ Pakkasklaani

Kiersin ympyrää soturienpesässä. Astuin ulos. Lämmin viima puhalsi turkkini pörrölle. Astelin kauemmas aukiolle. Lehdet rapsahtelivat tassujen alla.
"Joki on aivan lähellä." Päättelin ja lähdin kulkemaan pientä polkua. Polku jakautui kahteen. Lähdin kulkemaan oikean puoleista polkua. Näin jo himmeästi kauempana virtaavan joen. Kipitin sen luokse ja kosketin jäätä jonka alla virtasi vettä. Tein jäähän pienen aukon ja nappasin yhden särjen.
Lähdin takaisin leiriä kohti. Minua väsytti. "Nyt kyllä kelpaisi pienet nokoset." Totesin. Tassuttelin leiriaukiolle ja katsoin miten Marjajuova ja Kostotassu vetäytyivät pesiinsä. Tiputin särjen riistakasaan ja menin nukkumaan.

Nimi: Jezkebel

04.01.2018 20:45
Kostotassu ~ Kuuklaani

Saavuimme Marjajuovan kanssa leiriin ja tuo suuntasi samantien omaan pesäänsä. Itse olin jäänyt seisomaan oppilaidenpesän eteen miettimään. Vaikka parantaja olikin ärsyttänyt minua, oli hän silti saanut minut paremmalle tuulelle.
*Pitäisikö mennä kiittämään häntä ja toivottaa samalla hyvää yötä?* ajattelin itsekseni ja vilkuilin ympärilleni. Kuutamosydäntä en nähnyt enää missään. Varapäällikkö oli luultavasti lähtenyt leirin lähiympäristöön partiointi reissulle. Käänsin katseeni parantajanpesälle ja samalla silmänräpäyksellä päätin mennä sanomaan mestarilleni kiitokseni ja hyvän yön toivotukset. Sitten menisin itse nukkumaan. Tassuttelin parantajan pesälle ja kurkistin varovasti sisälle. Pimeydestä ilmestyi kaksi sinistä silmää ja kohta Marjajuova tuli luokseni.
"Kostotassu sinunhan pitäisi olla jo nukkumassa. Oppilaiden pesälle siitä!", parantaja hoputti, mutta seisoin paikallani katsoen kollin sinisiin silmiin.
"Tiedän, että minun pitäisi olla nukkumassa, mutta halusin tulla sanomaan hyvää yötä ja... Kiitos", sanoin hiljaa ja vilkaisin nopeasti ruskean kissan hämmentynyttä ilmettä.
"Turhaan sinä minua kiittelet, mene nyt nukkumaan!" hän naukaisi ja puski minua hellästi. Sen jälkeen hän katosi pesänsä pimeyteen, kääntyen kuitenkin vielä varmistamaan, että oli lähtenyt. Palasin takaisin oppilaiden pesälle ja menin makaamaan Hahtuvatassun viereen. Pesä tuntui todella tyhjältä, kun vain me kaksi olimme täällä.
*Ehkä joku klaanimme kissoista saa kohta pentueen ja kuuden kuun päästä pennut pääsisivät nukkumaan tänne*, ajattelin itsekseni ja suljin silmäni, yrittäen nukkua. Kesti kuitenkin hetken ennen kuin sain unen päästä kiinni, vaikka olinkin väsynyt. Ajattelin kaikkea mahdollista perheestäni ja klaanistani.
*Mitä jos vanhempani olivatkin elossa? Mitä jos he tulisivat isolla kissa joukolla tuhoamaan koko Kuuklaanin?* Kierähdin toiselle kyljelleni, kauemmas Hahtuvatassusta. Katselin myös hetken tuota harmaaturkkista naarasta. Hän oli ainoa ikäiseni koko klaanissa ja hyvä ystäväni. Ajattelin, että mitä meille tulisi tulevaisuudessa tapahtumaan. Entä jos päädymmekin riitoihin. En haluaisi, että niin kävisi.
*Ehkä voisin huomenna keskustella Hahtuvatassun kanssa asiasta...*, ajattelin väsyneenä. Otin mukavamman asennon sammalpedilläni ja yritin olla enää ajattelematta mitään hirveitä asioita. Nyt haluaisin vain nukahtaa.

//hihi oli pakko kirjoittaa toinen tarina heti perään^^

Nimi: Marzima

03.01.2018 19:09
Kaurisrinta, Kuuklaani


Olin tosi väsynyt. Menin nukkumaan. Näin outoa unta.


(Pahistapahtuman uni)


Heräsin pelokkaana ylös. "Minun on pakko lähteä!" päätin.

//kirjotin tän mut sit se hävis, ja siinä kesti kauan:( Ja tänäö oli kiireistä. Nii ei ehtiny oikee


Nimi: Jezkebel

03.01.2018 15:25
Kostotassu ~ Kuuklaani

Astelin hyvin hiljaa pois leiristä seuraten Marjajuovaa. Kolli oli kesken unieni tullut herättämään minut ja sitten käskenyt seuraamaan tätä. Ohitimme matkalla Kuutamosydämen, joka istui vartiossa. Hän ei edes vilkaissutkaan meihin. Kirin parantajan viereen.
"Mitä me täällä tehdään ja tähän aikaan yöstä vielä?" kysyin tuolta hiukan tympääntyneenä ja väräytin korvaani.
"Jokaisen parantajan on joskus haettava yrttejä yöllä kiireessä, joten silloin on osattava haistaa oikeat yrtit yö ilman seasta", kolli naukaisi ja jatkoimme matkaamme syvemmälle Kuuklaanin reviirille. Yritin karistella väsymystä kehostani, mutta se oli yllättävän vaikeaa. Silmäni meinasivat koko ajan painua kiinni ja kävelemiseni oli huteraa.
"Ei kai Kostotassu sinua vain väsytä?" ruskea kolli kysyi virneensä takaa katsoessaan minua. Ravistin päätäni.
"Ei ei...", ehdin maukaisemaan ennenkuin päästin pitkän haukotuksen suustani. Sinisilmäinen kolli naurahti minulle ja painoin pääni alas häpeästä.
*Hienosti tehty Kostotassu!* moitin itseäni. En kuitenkaan päässyt itseni haukkumisessa kauhean pitkälle, kun Marjajuova pysähtyi yllättäen.
"Kostotassu, etsi minulle hiirensappea", parantaja maukaisi istahtaessaan maahan. Yrittäessäni vielä totuttaa silmiäni pimeään ympäristöön nuuhkaisin ilmaa muutaman kerran. Hiirensapen hajun pystyi haistamaan selvästi öisestä ilmasta. Kääntelin päätäni eri suuntiin samalla, kun etsin hajunlähdettä. Ruskeaturkkinen kolli katseli silmät sirillään touhujani, eikä väräyttänyt viiksi karvaansakkaan, kun löysinkin hiirensappea.
"Otammeko sitä leiriin?" kysyin kollilta pää kallellaan. Tuo pudisti päätänsä.
"Haet sitä huomenna, en halua hiirensapelta haisevaa kissaa nukkumaan pesääni, kun hänet on ensin potkittu ulos oppilaidenpesästä", sinisilmä naukui. Vaikka hänen äänestään pystyi erottamaan vitsailun, närkästyin kuitenkin lauseesta.
"Hiirensapen etsiminen on helppoa, koska se on voimakashajuinen. Nyt saisit etsiä minulle... Kurkkuyrttiä", Marjajuova naukui hetken hilaisuuden jälkeen. Tunsin karvojeni pörhistyvän. Olin vain yhden kerran ollut tekemisissä kurkkuyrtin kanssa. En todellakaan muistanut miltä se haisi, ja jos muistaisin en varmastikkaan pystyisi erottamaan sitä yöilman seasta. Käänsin selkäni parantajalle ja yritin parhaani mukaan penkoa muistiani. Pieni jännityksenpoikanen kuitenkin hiipi mieleeni. Tunsin kollin silmien porautuvan niskaani.
"Kostotassu?"
"Niin?"
"Etsisitkö nyt sitä kurkkuyrttiä?" tuo pyysi uudestaan, hiukan kireämmällä äänensävyllä. En halunnut paljastaa mestarilleni sitä etten muistanut miltä kurkkuyrtti haisi. Mutta en pystyisi etsimään sitä joten ehkä pitäisi kertoa hänelle totuus.
"Marjajuova, olen pahoillani, mutta..." takeltelin ruskeaturkkiselle kissalle katsoen samalla tassuihini.
"Mutta mitä? En saa selvää, puhu kovempaa ja selvemmin", sinisilmäinen kolli ohjeisti tiukalla äänensävyllä. Nielaisin kuuluvasti.
"Olen pahoillani, mutta en tiedä miltä kurkkuyrtti haisee", miu'uin ja välttelin Marjajuovan katsetta. Kuulin syvän huokaisun parantajan suusta.
"Et tiedä miltä kurkkuyrtti haisee vaikka olen kuitenkin näyttänyt sitä sinulle", kolli huokaisi uudestaan ja käänsi katseensa taivaalle. Kauhoin maata tassullani enkä vilkaissutkaan mestariini.
*Aivan loistavaa Kostotassu, näytä nyt vielä vähän enemmän sitä kuinka turha ja tyhmä olet!* manasin itselleni oikein kunnolla. Ruskeaturkkisen kissan käytös kyllä ärsytti minua enemmän, kuin oma osaamiseni. Häntä ei näyttänyt kiinnostavan yhtään. Mutta eihän se minun vikani ole etten pysty jäljittämään kasvia jonka olen nähnyt vain kerran elämässäni! Sinisilmäinen kissa pystyi varmaankin aistimaan ärtymykseni, koska hän nousi maasta ja käveli luokseni.
"Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä, että minun on kerrottava kurkkuyrtistä enemmän ja sinun on opeteltava oikein kunnolla, että muistat sen", tuo naukui hiljaa yläpuolellani ja patisti minut hännällään ylös. Välttelin Marjajuovan katsetta parhaani mukaan, pitäen vielä korviani luimussa.
"Mennään takaisin leiriin nukkumaan. Huomenna saat heti herättyäsi hakea hiirensapen ja sitten opetan sinulle lisää kurkkuyrtistä", parantaja kertoi lähtiessään takaisin leiriin päin. Seurasin häntä hiukan jäljessä, mutta olin jo iloisemmalla tuulella. Pääsisin takaisin nukkumaan ja saisin opetella huomenna lisää kurkkuyrtistä. En ikinä katuisi sitä, että halusin ja pääsin parantajaoppilaaksi.

Nimi: Tähtitaivas

03.01.2018 12:06
Sysitassu, Pakkasklaani

Olin ollut jo nukkumassa klaanin palattua kokoontumisesta, mutta nyt aamulla uutiset jostakin oudosta eivät olleet menneet minulta ohi korvien. Päätin odottaa, että Ruusulampi heräisi. Ilmeisesti kesken Hiutaletöhden puheenvuoron taivaalta oli alkanut kuulua hirveää ääntä. Äänen lähteenä epäiltiin kaksijalkoja.
*Mutta eiväthän kaksijalat osaa lentää!* mietin. Samassa kuulin sammalten kahinaa ja käänsin katseeni mestarini, joka heräili.
”Mitä siellä kokoontumisessa oikein kävi?” kysyin nopeasti.

//Tönkköö mut Ruusulampi?

Nimi: Potato YP

02.01.2018 16:11
Yökaste, Pakkasklaani

Nukuin pesässäni ja näin unta.
Kävelen aurinkoisessa metsässä. Linnut laulavat, ja aurinko lämmittää turkkiani. Iloiset kissat kulkevat metsässä. Hymyilen heille...mutta yllättäen hymyni hyytyy. Tunnen kaikki, kaikki ympärilläni olevat kissat hyödyttömiksi.

Yllättäen linnut lehahtavat lentoon puista. Riistaeläimet menevät piiloihin. Näen synkät pilvet, jotka peittävät taivaan. Suuri varjo lankeaa metsän ylle. Kaikki, mihin varjo osuu, kuolee. Näen miten puut ympärilläni kuihtuvat. Kissat kuolevat.

Varjo tulee minua kohti. Yritän paeta sitä, mutta eteeni astuu tumma kissa, jonka silmät loistavat pimeässä. Tämä estää minua pakenemasta. Sähähdän kissalle, ja raapaisen tämän lapaa. Veri roiskahtaa käpälilleni, mutta kissa vain hymyilee minulle.

Varjo saavuttaa minut. Mutta se ei tapa minua. Katson verisiä käpäliäni. Kissa rupeaa puhumaan.

"Metsä on kuolemassa. Klaaneilla on väärät johtajat, jotka tuhoavat metsän."

"On koston aika tapahtua. Verivelat on maksettava. On metsän aika jälleen kukoistaa, verenpunaisessa kukassa. Liity meihin, niin hallitset metsää kanssamme."

Yllättäen olen kokoontumispaikalla. Kissan ääni kaikuu päässäni. "Tule tänne kokoontumisen jälkeisenä yönä. Kynnet ovat oikeutemme, veri kohtalomme."

Herään hikisenä pesästäni. Linnut laulavat ulkona. *Kokoontumisen jälkeisenä yönä! Eli tänä yönä!*, ajattelen. *Minä menen. Minä todellakin menen.*

Nimi: Potato

01.01.2018 21:33
Kuutamosydän, Kuuklaani

"Selvä. Jutteletteko te MIKÄ se oli?" Kysyin Valkotähdeltä. Tämä nyökkäsi ja alkoi patistamaan kissoja. Aloin johdattamaan Kuuklaania leiriin.

"Mikä se ääni oli? Mitä päälliköt, parantajat, sinä ja pari muuta katsoitte? Miksi Tähtiklaani on vihoissaan?" Kuului puhe alapuoleltani. Seisoin suurkivellä(?). "En tiedä mikä se oli. Katsoin taivaalle, koska se JOKIN olisi voinut tulla esiin. Enkä tiedä, miksi soturiesi-isämme tekivät tämän." Selitin huolestuneille kissoille.

//Lyhyt&tönkkööööö

Nimi: Apila YP

01.01.2018 14:56
Valkotähti, Kuuklaani

Pilvet alkoivat peittää täysikuuta. Katsoin huolissani ympärilleni, ja liekehtivä lintu haihtui savuna ilmaan. Olin hetken aivan neuvoton, kunnes ymmärsin, että minun pti sanoa asia, jota muut päälliköt eivät paniikissaan pystyneet sanomaan.
"Kokoontuminen päättyy! Palatkaa reviireillenne!" Ilmoitin kovaan ääneen. Vaihdoin hyväksyviä katseita päällikköjen kanssa, ja loikkasin alas Suurkiveltä.
Kävelin heti Kuutamosydämen luo.
"Lähde johtamaan klaani leiriin. Minä tulen perässä. Puhutaan lisää sitten siellä." Totesin varapäällikölle ripeästi, ja lähdin patistamaan kissoja.

//joku?

Nimi: Loiste

01.01.2018 14:31
Vihertassu, Pakkasklaani

Tuisketähden ilmoittaessa kokoontumiseenlähtijät tassujani syyhytti innosta. Tunsin kuinka Usvasielu tökkäisi minua himan hännällään. Siirsin katseeni häneen ja kohotin kulmiani kysyvästi. Naaras hymyili leveästi ja virnisti hieman.
"Jännittääkö?" Tuo kysyi kiusoitellen.
"Ei!" tiuskaisin ja tönäisin naarasta tassullani kylkeen.
Piakkoin lähdimme kokoontumispaikalle. Astelin Usvasielun vierellä koko matkan. Perillä katselin paikkaa hieman pettyneenä. Huomasin sivusilmällä Usvasielun katsahtavan minua.
"Kaikki hyvin?" Tuo kysyi.
"Ei, ajattelin vain, että täällä olisi ollut jo muut klaanit", myönsin harmistuneena.
"Eivätköhän nekin aikanaan tule", Tuo naukui ja hymyili minulle. Päästin oman suunikin hymyyn ja etsimme hyvän istumapaikan. Tusketähti kapusi päälliköiden paikalle. Istuin Usvasielun ja Hopealehden välissä. Usvasielu suki itseään ja Hopeasielu katsoi eteenpäin ajatuksissaan. Kolli näytti sen verran vakavalta, että aijoin piristää tätä. Otin heinänkorren ja kutitin tämän nenää sillä. Kolli säpsähti ja kutitti minua takaisin. Nauroin hieman.
"Rauhoitutaampa nyt", Kolli sanoi lopulta. Haistoin toisen klaanin lähestyvän ja Usvasielu lopetti itsensä sukimisen.
"Kuuklaani tulee", Usvasielu kertoi. Näin kuinka valkoinen kolli johti suurta kissajoukkoa lähemmäs. Vedin syvään henkeä innoissani.
"Tuo valkoinen kolli on Valkotähti ja hänen vierellään on klaanin varapäällikkö Kuutamosydän", Usvasielu kertoi madaltaen ääntään.
Henkäisin ihmetyksestä. Hopealehti tervehti jotain mustavalkoista soturia. Hymyilin tuolle kun tuo katsahti minuun. Hän vilautti pienen hymyn takaisin ja meni klaaninsa luokse. Ei mennyt kauaakaan kun muut klaanit saapuivat. Pian koko aukio oli täynnä kissoja ja puheen sorinaa.
*Kertookohan Tuisketähti minun oppilaaksinimityksestäni*, ajattelin innoissani.
Valkotähti kertoi ensinmäisenä klaaninsa kuulumiset. Sitten tuli Tuisketähden vuoro. Kuultua nimeni nostin päätäni ylpeänä ja pörhistin rintaani. Usvasielu nuolaisi minua pikaisesti poskesta. Hymyilin tuolle ylpeänä. Lopulta tuli Huurreklaanin päällikön vuoro. Hän kerkesi aloittaa puheensa, mutta korvia raastava ääni katkaisi puheen. Usvasielu nousi seisomaan säikähtäneenä ja siirtyi lähemmäs minua. Katselin ympärilleni peloissani.
"Mikä tämä ääni on?" Kysyin ääni väristen. Usvasielu pudisti päätään tietämättömänä. Jostain kuului huuto:
"Tämän aiheuttavat varmasti kaksijalat!"
Kissat kokoontumispaikalla olivat levottomia. Huomasin muutamien kissojen katselevat peloissaan taivasta. Vilkaisin sinne itsekin, mutten nähnyt mitään erikoista. Mutta karvani nousivat pystöön huomatessani pilvien alkavan peittää täysikuuta. Tunsin kuinka tunnelma kiristyi entisestään kun muut kissat huomasivat myös pilvet. Pelkäsin, että tästä syntyisi taistelu. Pelon ja ihmetyksen sekainen puheensorina ja arvaukset äänen lähteestä olivat täyttäneet aukion sekunneissa.

©2018 Lumipyry - suntuubi.com